Ilona a.k.a Ällö Sahaajankadulla.

Ilona on pieni australianpaimenkoiraralapsonen, hurmaava tyttö, kiltti, vauhdikas, hurmaava, pieni, nopea, äkkipikainen ja kokonaisuudessaan niin rakastettava. Ilona on Onnin "pikkusisko", Coda poikasen siskopuoli. Onni ja Ilona ovat siis hoitokoiriani. Parivaljakko asustaa "Huvikummussa" ja mä olen lähinnä toiminut handlerina, tai opettanut Ilonaa seisomaan. Muitakin perusjuttuja ollaan siinä ohessa treenailtu ohimennen. Onni on hyvin, hyvin, hyvin mustasukkainen pikkuneidin tulosta ja huomiosta, mutta hyvin ollaan pärjätty. Ilona on aikamoinen energiapommi ja sähikäinen liikkeissään. Vappupäivänä päätettiin kuitenkin suunnata Sahaajankadulle mätsäriin. Ilmoitin Ilonan pentuihin, tuomarina toimi Jorma Lahti (Kennel Millakes). Kehän ulkopuolella treenatessa meni oiekin hyvin ja kehässäkin liikkumiset ja seisotukset meivät oikein mallikkaasti, mutta tuomarin kopelointi oli hieman jännää. Ilona kävi kyllä pusuttelmassa tuomaria ja olisi kiivennyt syliinkin jos olisi päästetty, vaikka toisaalta tuomari jännittikin kamalasti.

Liikkeissä kutienkin kun nauhakehissä liikuttiin Ilona pääsi loistamaan. Ilona lähti edelle, ravasi niin kauniisti ja oikein innostui esiintymisestä. Ilonasta muutenkin tuntuu upeaa tehdä mitä vain yhdessä, mutta kun se tajuaa jonkin asian, se oikein herää ja puhkeaa kukaan. Kovin pitkään se ei jaksa vielä seistä paikallaan, mutta ei sitä voi vaatiakaan pennulta. Ikää ilonalla on 7kk ja rapiat päälle. Pikkuhiljaa panostellaan tuohon kestavyyteen ja opetellaan lisää. Ilonan kanssa suunnataan 6.5 Lahteen pentunäyttelyyn ja kesäkuun puolessä välissä Aptus Showhon. 26.5 on myös ilona kehäilemässä, mutta sinne en itse pääse neitiä kuskaamaan.

Coda ja Parvo olivat mukana reissussa ja heillekin punainen nauha. Hyvin heilläkin meni, pientä treeniä vielä tarvitaan. Mutta Parvo pääsi jännityksensä yli ja eksyi kehään :) Loppuun vielä kuvaa sisärpuolista. Kaveruksilla on sama isä.

^ Kaverikuvat on ottanut Parvo kun mä käskytin koiria.

Giegosta katosi puolet

Diegolla oli kauneusvikkoo tuossa viimeviikolla. Diegon mielestä trimaus on naisten hommaa, kynsien leikkaus on naisten hommaa ja tälläisen urhean ja komena uroon ei pitäisi moista kokea, onhan hän komea jo tapauksessa. Ainahan meidän Diego on komea mutta.. Diegon on kyllä huomattu nauttivan tästä uudestä kevyemmästä lookista, vieressä nukkuminen on Diegosta erikivaa nyt kun ei tule muutaman minuutin jälkeen kuuma, pitäisi vielä kertoa läheisyydenkaipuiselle miehelle että hän aika tehokkaasti levittää ymärilleen liikaa lämpöä..
Ette usko ehkä mutta Diegon eturinta todellakin on kolmion mallinen. Aikaisemmin että se on ollut jonkin moinen sekamelska karvaa, nyt siinä on kolmio! Se voisi olla lyhyempi, mutta ompahan sitten seuraavassa siistimisessä karvaa mitä muotoilla. Oon aika ylpee, kyllä musta vielä trimmaaja saadaan, vai ootteko te erimieltä? Kyllähän tää blondi vielä vähän ntreeniä tarvitsee, mutta hyvä alku tämä on. Doriskin pitäis vähän siistiä ja naapurin Manukin :) 

ENNEN:

JÄLKEEN:

Opetellaan olemaan askeleita ..

"Ohjaaja astuu kyltin jälkeen askeleen oikealle etuviistoon koiran seuratessa liikettä. Koirakko jatkaa kyltiltä suoraan eteenpäin."

Tässä on yksi mun lemppariliikeistä Doriksen kanssa. Ei tämä vielä siinä kunnossa ole kuin haluaisin, mutta hyvällä mallilla kuitenkin. Tiinan tiukassa natkuttaessa tästä saatiin sellaiset ohjeet että tässä kohtaa koiran todellakin pitäisi ottaa sivuaskelia ja "liikkua sivuttain" jotta se näyttää normaalilta seuraamiselta samalla kun otan askeleen oikealle. Ja helpointahan tämä on opettaa niin että opetetaan koiran menemään takapuoli edellä. Ja minähän menin opettamaan.

Doriksen kanssa treenatessa on niin kätevää kun on tuo naksu. En ole järjettömän syvällisesti syventynyt naksutinkoulutukseen, käytän sitä enemänkin kuolutuksen apuvälineenä. Doris on täysin ehdollistunut naksuun, heti kun ei toimi se alkaa tarjota jotain omaa ja lyö helpostikin yli sen mitä pitää tehdä. Näky tuossa videollakin kuinka se lähtee menemään liikaa peräpää edellä. Treenatessa naksun lisäksi käytin Tiinan vinkistä katsetta "paineen" aiheuttamiseksi. Tiinalla oli siihen oikein termikin, en mene vannomaan etteikö se olisi ihan positiivinen paine, mutta pikainen googlaus ei antanut mitään kivoja tuloksia. Ideana kuitenkin sama mikä toimii ihmistenkin maailmassa, jos minä tuijottaisin sinun kenkiäsi alkaisit miettiä mikä niissä on vikana ja mitä mä ajattelen niistä. Doriksellä tämä toimi loistavasti. Käänsin vain katseeni peräpäähän ja se alkoi kääntyä. Ensin väärään suuntaan, kun se ei aiheuttanut naksua, kääntyi se takapää toiseen suuntaan ja naks. Joskus luulin että tiedän paljon, mutta Doris on kyllä opettanut mulle jurjasti asioita, sen kanssa kun kaikki ei ole aina niin helppoa, vaikka se fiksu koira onkin todellä hyvllä työmoottorilla varustettuna.

 Kun me treenataan "kotona" niin se näytää aika usein epämääräiseltä pyörimiseltä. Hyvin harovin jaksan tehdä meille mitään ratoja jotenka lähinnä vaan hiotaan kontaktia sekä erilaisia pyörimisiä. Jos jokin asia on "työn alla" kuten tämä askellus nyt vaikka, sitä kyllä sitten hiotaan selkeästi omana liikkeenään, mutta muuten tarkoitukseni tuolla epämääräisellä pyörimisellä on se että Doris jättää tuon edistämisen. Sillä on tapana lukea mua liiahn hyvin. En tiedä mitä teen, jotain samoja liikkeitä tai jotain mun olemuksessa on samaa että se alkaa kotona suunnitelluilla radoilla edistää. Tehdään kyllä paljon liikkeitä putkeen ja pitkilläkin palkkausväleillä mutta ei suunnitellusti. Loppuun vielä videonpätkää tämän päivän treenistä.

SE hohukutus...

Rally-toko on ihana harrastus ja sopii kyllä meillä, mutta kun..
Rallyssä on muutama liike jotka tuottaa päänvaivaa, en sanoisi että ne ovat ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta  aiheuttaa kuitenkin päänvaivaa ohjaajalle. Ensimäinen paha on liike houkutus. Liike jossa on kaksi merkkiä eli ylenssä niitä oransseja törppöjä sekä sitten kaksi "houkutusta". Niille ei ole määrätty sen tarkemmin mitä ne ovat, puhutaan vain houkutuksista jotak käytännössä ovat aina koiran herkkuja tai koiran leluja tai molempia. Ja Doriksen kanssa ongelma on ne lelut. Varsinkin jokin ihana karvainen lelu tai jokin jonka se jostain syystä tietää vinkuvan. Yritin etsiä videonpätkiä siitä kuinka houkutus ei oikein toimi, mutta  eihän me mitään sellaisia löydetty vaan sellainen jossa se toimii Dorikseksi erittäin hyvin. Mutta voitte vain kuvitella kuinka pistää omat hermot koetukselle kun koira karkaa toiselta puolelta kenttää houkutuslelun luokse vaikka näytti jo siltä että ei enää vilkuile kyltille. Huumoria saa etsiä itsestään hetkisen kun se tuo vielä lelun sinulle iloisena "näinhän sä tän mulle opetit"-ilmeellä varustettuna

Toinen liike joka aiheuttaa päänvaivaa on "istu, seiso, kierrä koiran ympäri."-kyltti. Sekin toimii videolla  hyvin. Liikettä ei siis vielä ole harjoiteltu ilman kättä edessä koska Doriksen mielestä se ei osaa nousta istumisesta seisomaan ilman että peruttaa vähintääkin metrin. Kuitenkin peruuttaminen aiheuttaa päänvaivaa, en vielä tiedä mitä minä teen väärin koska koira lähtee peruuttamaan. Se kuitenkin osaa hyvin käskyt istu, seiso, maahan ja peruuta, niiden ei kai pitäisi mennä sekaisin, mutta joku päähänpinttymä tuokka nyt asiasta on. Täytyy videokuvata lisää treenejä jotta nään mitä teen väärin. Rallyn myötä olen oppinut arvostamaan hyvinkin paljon videokuvauksen hyödyntämistä omien mokien vähentämisensuhteen.

Loppuvideolta löytyy vielä radan alulta pätkä missä Doris toimii oikein kivasti. Näillä pähkäilyillä tälläkertaa ja jatketaan treenejä kovaa vauhtie. Tiinan koulutukset ovat tältä haavaa loppu, mutta jatketaan omatoimitreenauksella vielä ainakin kevät katsellaan sitten jatkoa.

AD BH Gigabit Krupp Diamond

Diego ja äiti kävivät BH-kokeessa 25.3.2012 ja tässä siitä tulos videolla:





"Puhu mitä puhut mut ,juoksemista älä lopeta. (Vaikka suunta puuttuu.)
Sano mitä sanot,ei historia meitä opeta.(Tuskin reitti muuttuu.)"

Eli vaikkakin Doriksen BH ei mennytkään aikoinaan ihan putkeen oli tämä koe onnistuneesti läpi! (:

"Kummipoika" esittelyssä

© Vilja

© Vilja

Kaunista! © Vilja

Pentuhehkutusta! <3
Parvolle saapui elämää ihastuttamaan pieni australianpaimenkoira. Pieni pentu nimeltään Coda (Wildjane's Rudolph Rednose). Pörröinen, miesviiveen omaava, ihan kaheli kaistapäinen hurjapää. Mun oma pikkuinen mieheni. Kyllä vaan pieni auspai vaan tietää keneltä saa parhaat namit ja ällöimmät lässytykset. Oltiin tuossa eräänä kauniina kevätpäivänä, oih kyllä se on kevät <3, ulkoiluttamassa Diegoa ja Codaa vähän pellolla ja lopulta meillä hengaamassa. Kyllä tuo karvakaveri vaan kerää huomion itselleen.

Pinja ja Diego kisailee.

Keskittyy keskittyyy

Anteeksi tämä blogihiljaisuus. Ensin oli hiihtoloma. Sen vietin kamalan ihanien pikkusiten kanssa rippileirillä isostelemssa ja sitten siitä palautuminen veikin oman aikansa. Nyt ollaan taas päästy kiinni normaaliin elämään ja  jatketaan tätä blogailua taas. Toivottavasti teillä muilakin oli kiva loma, tai edes siedettävät viimeviikot. 

Espoon koirakeskuksella järjestettiin epävirallinen jh-kisa 17.2.2012, olin laiska enkä jaksanut lähteä hakemaan Pinjan kanssa Pinjalle koiraa lähes toiselta puolelta pk-seutua. Pinja kisasikin siis Diegolla, mutta hyvin heillä meni. Pinja, omien sanojensakin mukaan oli unohtanut paljon siitä mitä osasi aikaisemmin. Kehään pari kuitenkinn päätyi ja vieläpä tuloksin JH5, hienoa. Vaihtokoirana oli keskikokoinen snautseri ja sen kanssa selviytymisestä olin eri mieltä tuomarin kanssa, mielestäni Pinja suoriutui siitä ihan hyvin. Voi toki olla että mielipiteeni on puolueellinenkin. Diego pääsi pyörähtämään myös vanhempien kehässä. Katariinalla oli koiravaje ja Diego pääsi täyttämään tätä paikkaa. Hyvin parilla meni, mutta parantamisen varaakin löytyi asteen verran sillä ilman sijoitusta tällä kertaa.

Tulihan se hymy sieltä neidiltäkin :)

Katariina ja Diego

Ihanaa jokatapauksessa että tälläisiä kilpailuja järjestetään, tekee hyvää nuorille harjoitella kisatilannetta lepposammissa merkeissä. Samanlaisia kisoja on kys. paikassa useampikin tänä keväänä. Itse vieroksun ajatusta siitä että joka kerralla on sama tuomari, tuomarin vaihdos tekisi varmasti myös junnuille hyvää.

Suunnitellako vaiko eikö?

Olen miettinyt lähiaikoina kuinka paljon minun pitäisi suunnitella meidän rally harrastusta. Haluammeko kisata lajissa? Koska sen toteutus olisi realistista? Jos haluamme, mennäänkö meille tutulla tyylillä "extepore" ja "oho/hups/ vai suunnitellaako treenaus niin että tähtäämme kisoihin ja hiomme kaiken just eikä melkein kohdalleen? Kun vertaa meidän harrastustamme, tai lähinnä minun tyyliäni hoitaa asioita äitiini niin äitini paljon pikkutarkempi treeniensä suunnittelussa. Muutenkin meillä kyllä on hyvin erilainen tyyli koirien suhteen. Mä olen aina ajatellut että kyllä mä osaan suunnitella asioita päässäni ihan tarpeeksi ja joo, osaanhan minä kunnes pitää miettiä että mikä kerta Doris käyttäytyi ihan urposti ja mikä kerta se oli kiltisti, mitkä asiat se jo osaa ja mitkä, mitä on treenattuu liikaa ja mitä liian vähän. Mihin kohtiin pitäisi enemän kiinnittää huomiota ja mihin vähemän. Ennenkaikkea se mitä minun pitäisi tehdä toisin?

Doriksen kanssa toimii parhaiten kun se saa käyttää päätään ja se on "kokoajan käskyn alla". Se oppii myös vartalo-ohjauksen, mutta ainakin tähän mennessä ne asiat jotka ohjaan vartalolla ovat enemän summittaisia ja Doris ei työskentele vartalo-ohjauksella yhtä tarkasti ja tiiviisti kuin käskyillä. Sen takia esimerkiksi rallyn liikkeet "Koira eteen, oikealta sivulle"  ja "Koira eteen, oikealta sivulle, istu" toimivat molemmat eri käskyjen sarjoilla. Ensimäisessä ohjaan yhden liikkeen aikana Dorista kahdella, seuraavassa taas neljällä käskyllä. Tavaillaan jokainen pienikin liike on jaettu omalle käskylleen. On käsky sille että Doris tulee eteen istumaan, se kietää takaani, se kiertää takaani ja tulee istumaan ja sitten vielä se kun lähdetään uudestaan liikkeelle. Se että rustaan treeneistä blogiin näin aktiivisesti jotain kuin tällä hetkellä kirjoitan on hyvinkin erityislaatuista minulle. Mutta silti, voiko hyviä tuloksia saavuttaa vaikkei suunnittelisi niin tarkkaan? Onko hyvä suunnittelu kaiken perusta? Vai voiko treenejä suunnitella mutu-tuntumalla? Tai olla suunnittelematta ollenkaan? Suunnitella vain sen verran että tietää hallitsevansa kaikki kyltit?

Toinen asia mikä viime treeneissä jäi mietityttämään oli Doriksen vire. Oon aina kokenut että Doriksen vire tekemiseen on helppo nostaa. Se innostuu pienin teoin tekemisestä kamalasti, sillä on hurjan suuri työmotivaatio/moottori. Mutta entäs sitten kun kaveri lämpene liikaa? Tiedän että mun pitäisi kyetä joka tilanteessa säilyttämään malttini, olemaan johdonmukainen ja järkevä. Sen onnistumisesta en mene aina takuuseen, koen kuitenkin että kun tiedän miten pitäisi toimia on se jo hyvä alku. Viimeaikoina ollaan tasapainoiltu namien kanssa, mitkä on liian hyviä ja mitkä liian huonoja. Tällä hetkellä käytössä oleva tonnikalatahana on siinä rajalla että onko se liian hyvä vai juuri niin hyvä, toivon että se selviää tässä piakkoin, ei sitä ole käytetty kuin muutamalla treenikerralla vasta. Kotitreeneissä en juurikaan sitä käytä sen takia että se olisi herkkuna juuri niihin Dorikselle hankaliin tilanteisiin joissa on muita koiria ja minä en kykene olemaan niin fiksu ja keksittynyt kuin kotona. Katsellaan kuitenkin miten tämä edistyy, hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Tämän viikon treenit olivat taas vähän niin ja näin että oliko ne ihan surkeat vai todella surkeat. Treenattiin vain se 40min kunnes kaveri pääsi jäähtymään autoon.

Tiinan tiukassa valvonnassa ©Tarja J.

ps. pahoittelen kuvien huonoa laatua.

KoiraEXPO 2012

Viikonlopun koiraharrastus oli koiraExpo. Pääsimme Parvon kanssa tutustumaan koiraexpon ihmeelliseen maailmaan hskp:n nuorisojaoston "edustajina". Voisin väittää että kokoaikaa ei kyllä edustettu täysillä, sunnuntaina väsymys alkoi hiipiä pintaan ja tauot meni aika väsyneissä tunnelmissa, ruokailuista puhumattakaan. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli kyllä onnistunut.. Lyhykäisyydessään koiraexpohan on siis erilaisia koira-aiheisia luentoja pari päivää. Sunnuntaina illalla kyllä väsytti, ihme sinänsä, olimmehan me vain istuneet paikallamme ja kuunneelleet. Toki, ahmimme kyllä jokaisen kuulemamme sanan luennoilta ja terävyys oli korkea. Homma toimii niin että oh tietty ohjelma, ja kaikkialla pyörii luentoja koko ajan, lounaita lukuunottamatta ja paikalle saapuneen on valittava mihin haluaa osallistua.

Meidän ohjelmaan mahtui seuraavia luentoja:
Lauantaina:

• Rotuyhdistysten oikeudet ja velvollisuudet ulkomuototuomareiden koulutuksessa (luennoitsijana Harri Lehkonen) 
• Rotujärjestöjen ja rotua harrastavien yhdistyksien velvollisuudet ja vastuut (Markku Mähönen) 
• Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä (Heidi Kihlström-Lehtonen ja Paula Leppänen). 
• Lauantain yhteistilaisuus: Jukka Jalonen

Sunnuntaina:

• Luonnetestin ja MH luonnekuvauksen vertailu - mitä eroja ja mitä yhtenäistä? Koiran käyttäytymistä kuvaavan termistön vaihtelu. Vihainen koira (Riitta Liimatainen ja Jorma Kerkkä ) 
• Yhdistysten viestintä muutostilanteissa (Liisa Suoninen) 
• Facebook, Twitter, Google+ ja YouTube - Mitä meidän järjestömme näistä saisi irti? (Piritta Seppälä)
• Sunnuntain yhteistilaisuus: Helinä Ylisirniö

Tykkäsin kyllä kaikista. Ja nyt on pää täynnä tietoa ja uusia ajatuksia. En voi sanoa yhtä luentoa joka olisi ollut ylitse muiden, kaikista löysi jotain uutta. Ja jos aihe ei suoraan ollut kosksetuksissa tämän hetken harrastamisen kanssa, luennoitsia sai kuuntelijat kyllä pysymän hereillä. Jonkin verran tuttuja tuli nähtyä ja kuulumisia vaihdettua. Monta muistiinpanopaperia on täynnä uusia ajatuksia. Nyt pitäisi vielä keksiä miten saan kaiken tämän tiedon hyötykäyttöön. Toinen mikä KoiraExpossa tuli taas mieleen on tulevaisuus, jos sitä kuitenkin hakeituisi jollekin alalle jolla olisi tekemisissä koirien kanssa. Hmm..

Su-Ma yön olin Kiikalassa koiravahtina jotenka tämän viikon rallytreenit jäi välistä. Treenataan kuitenkin kotona sitten niidenkin edestä, ehkä : P

Hammalgårdens Back To Stay "Pippi", Sensen Mann Venja " Venja", Toalmark Jove & Benchmark Rhamantus Cymro "Nick" viime talvena.

Täydellinen vastakohta..

...edellisen kerran treeneille oli treeneissä 30.1. Doris kun useinmiten saa sen "päivän p*skapää"-palkinnon, tällä kertaa se oli kaukana siitä. Koiran silmissä paloi valo, asukkaat oli kotona ja kaikki toimi. Voi että oli hyvä fiilis treenien jälkeen, tälläistäkö sen oikeasti pitäisi olla? Kouluttajan kanssa puhuimme siitä kuinka Doriksen kanssa on tottunut siihen että kaikki tehdään vähän mutkan kautta ja tiettyjä asioita pitää ottaa huomioon. Että asioita ei tehdä niin extempore kuin elokuvissa ja aikaa pitää varata vähän enemän. Pitää olla valppaana ja venyttää omia hermoja, mutta maanantaina tuo kaikki tuntui olevan vain kuin pahaa unta.

Uusia namejakin oli. Käytiin äidin kanssa kaupassa vähän "shoppailemassa", treenipaikan lähettyvillä on K-supermarket tai jokin vastaava. Äiti unohti ostaa nakkeja ja päädyttiin menomatkalla siihen että olisi kiva keksiä jotain uutta. Päädyimme tonnikalapasteijaan tuubissa. Oli hieman pieni riiseni onnesta soikeana. Mukana oli myös jotain lemmikkiosastolta ostettuja nameja jolla saatiin opetetta uusia asioita, kuten sivulta ohjaajan eteen tuleminen ja sivulla seisomaan nouseminen. Kaukokäskyt Doris hallitsee kyllä, mutta kun ohjaajan sivulla seisten pitäisi mennä istu - seiso - maahan kuvio niin menee pienen koirana pää sekaisin.

© Tarja J

Luettelo kylteistä siinä järjestyksessä kun ne löytyivät radalta.
Suluissa on luokka josta kyltti on:

1. Lähtö
2. Istu, seiso, kierrä koiran ympäri (avo)
3. Liikkeestä maahan, kierär koira. (alo)
4. Koira eteen seisten, koira peruuttaa eteenpäin (mes)
5. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen, 3  askelta peruuttaen. (alo)
6. istu, käännös oikeaan, istu. (avo)
7. istu, maahan, istu  (avo)
8. täyskäännös vasempaan (alo)
9. istu, käännös vasempaan, istu (avo)
10. houkutus (avo)
11. hitaasti (alo)
12. normaali vauhti (alo)
13. 270° käännös oikeaan (alo)
14. istu, seiso, maahan (avo)
15. seurate 3 askelta, peruuttaen (avo)
16. käännös vasempaan (alo)
17. istu. käännösoikeaan -> istu. (avo)
18. maali (alo)
Kylttien selitykse löytyvät Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta.

Kesksutelimme kouluttajamme kanssa myös Doriksen hermoista. Dorikselle on hankalaa vain hengata. Hankalaa on olla vain, tekemättä mitään. Kun muut tekee tai ei tee. Paikalla makuu liikeenä onnistuu helposti, mutta kun pitäisi vain maata paikalla odottamassa vuoroaan, ei onnistu. Doris piippaa, turhautuu ja alkaa kuumetessaan haukkua. Keskustelimme siitä kuinka tätä taitoa voisi kitkeä pois. Paljon sitä on saatu jo pois. Doriksenkin keskittymiskyky on parantunut. Tämän takia Doriksen kanssa meneminen ja tekeminen vaatii tavallista enemän hyvää tuulta ja pitkiä hermoja. Sen kanssa pitää keskittyä sen kanssa tekemiseen jotta se ei saa päähänsä purkaa sitä energiaa ja tekemisen tarmoaan johonkin muuhun. Työmoottori sillä on kova, se tekee erittäin mielellään töitä ja paljon, mutta se suhtautuu moniin asioihin vähän ns. virkamiesmäisellä vakavuudella. Näyttelyissäkin, kehässä juostaan joko edestakaisin, ympyrää tai kolmiota. Jos joku yrittäkään vihjata että siellä juostaisii esimerkiksi jonkun kanssa samaa matkaa edestakaisin olisi Doris hyvin tuohtunut asiasta, puhumattakaan junior handler kehien erilaisita kuvioista.

Asiat pitää siis tehdä selkeillä ohjeilla ja napakoilla käskyillä niin että Doris pysyy mukana eikä räjähdä tekemisen puutteeseen. Doriksella vain ei ole kykyä olla paikallaan ja rauhassa kentällä, sen parantamiseen pitää keskittää voimia. Tavoite voi olla suuruudenhullu, mutta pienin askelin kohti rauhallisuutta. Kotona se kyllä kuorsaa sohvalla ihan kauniisti eikä kulje perässä kärpäsenä, mutta kentällä se haluaisi vain tehdä.

© Tarja J.

Pulkkaviritelmiä..

Tiedän että nyt muutma hiski-ihminen nauraa minulle kovaan ääneen kun selitän innoissani kun mun koirat osaa vetää pulkkaa, mutta kun.. Ne vaan on niin suloisia!

Sulan maan aikaan vedetään kärryjä, mutta talvellakin on kiva päästä jatkamaan harrastusta. Siitä syntyikin päätös: hankitaan pulkka. Hieman tuota viriteltiinkin, mutta kyllä se nyt toimii ja on niin hieno. Diego sitä pääasiassa tulee käyttämään terveselkaisenä ja hyvähermoisena. Mutta Doriskin pääsi kokeilemaan tyhjän pulkan vetoa ja voi toista kun se olisi halunnut vaan painaa täysiä hamaan tappiin asti.

Diegon kanssa käytiin vetämässä läheisen päiväkodin lapsia. Lapset on suloisia. Oli ihana kun pojat jotka ensin vannoivat kovaan ääneen että eivät tule koiran kyytiin olivat lopulta ne pojat jotka kyytiin eniten halusivat. Diegon kanssa ollaan vedetty Helsingin Vetokoirakerho ry:n (HVK) riveissä jo puolisen vuotta. Tai äiti sielä lähinnä on juossut, mutta viimeaikoina olen minäkin ollut mukana muutamissa tapahtumissa. Diego tykkää, se nauttii kun saa tehdä töitä, lapset on tietty plussaa. Ja erityisesti se kun lapset antaa nameja palkaksi ja rapsuttaa. Iloisen pojan häntä heiluu entistä enemän.

Doriksen kanssa lajin pariin ylipäätään eksyttiin. Doriksella on ollut huimat yksi asiakas, mutta treeneissä se on vetänyt kärryjä enemänkin. Entisessä perheessä sen kanssa on vedetty pulkkaakin. Vauhtia ainakin tällä kertaa olisi riittäänyt enemänkin. Ja se näkyy kuvissakin. Kaikissa se näyttää lähinnä siltä että koira on lähdössä lapasesta ja´vauhkoontunut, vaikka todellisuudessa olikin ihan käsissä.

Turku KV 2012

© Vilja F

©Vilja F

Turku KV kaikessa lyhykäisyydessään:
- Minä en osaa juosta, neiti Karvo ei osaa juosta, Katriina osaa juosta ja Parvo ei halua juosta.
- Diego luulee olevansa iso huima uros mutta on oikeasti mammanpoika
- Hirmu ja Vaskimo ovat aina yhtä ihania <3

Eli Turku KV tuli ja meni. Olimme paikalla sunnuntaina kehään oli ilmoitettu Diego. Mukana joukoissa oli äiti ja Parvo. Ja ei voi kyllä valittaa, mä kyllä tykkään  Turun näyttelystä. Vaikka kehän paikka oli vilpoinen sen ollessa ulkoilupaikan ovien vieressä järjestelyt muuten sujuivat ihan hyvin. Kehään oli tarkoitus mennä vain Diegon kanssa mutta lopulta päädyin, kiitos Vaskimon, kahden mustan kääpiösnautserinkin kanssa kehään. "Jatsi" (En huomannut tarkistaa kirjoitusasua, mutta häkin päällä luki mielestäni ihan vain Jatsi) oli musta komea uros jonka kanssa sai hieman tehdä töitä, tuloksena EH tällä kertaa. Ja Irmi, minun pikkuinen hirmuni, rakkauteni, sain kunnian eksyä Irmin kanssa kehään, tuloksena silloinkin EH, mutta toinen on niin kaunis minusta ja sen kanssa on niin kiva tehdä kaikkea vaikka se ei kehäkettuilusta niin pähkinöinä olekaan kuin allekirjoittanut.

Diegon kehä oli hieman aikataulusta myöhässä. Ei pahasti, mutta hieman. Diego esiintyi hyvin, ainahan se esiintyy. Jos emme laske heinäkuun Oulun reissua jossa mutainen maa  häämensi pienen pojan. Kehästä kuitenkin selvittiin kunnialla, tosin kuvista myöhemmin katselin niin en ole kovin hyvä tuossa juoksemisessa, sitä pitää treenata.. Ainoa kuva jonka olen nähnyt, olin juuri se sellainen hassusti vääntynyt handleri joka luulee näyttävänsä fiksulta.. Aina voi oppia jotain uutta.

Tuomari: Torbjörn Skaar, Ruotsi
Arvostelu:

Very good head and expression. Dark eyes. Good proportions. Good volume of body. Needs to be depth and get forechest. Good angulation in front and rear. Narrow in front. Needs to be more stable in movements, close behind. Good coat texture. Well presented. Needs lot's of time. 

EH NUK1

Eli vapaasti suomennettuna:

© Vilja F

Erittäin hyvä pää ja ilme. Tummat silmät. Hyvät mittasuhteet. Hyvän vahvuinen runko. Eturintaa pitäisi saada lisää ja sen pitäisi olla syvempi. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Kapea edestä. Pitäisi olla vakaampi liikeessä, ahdas takaa. Hyvä turkin laatu. Hyvin esitetty. Tarvitse paljon aikaa.

Diegon kanssa jäädään odottamaan kasvua, kehitystä ja eturintaa. Onhan se saanut massaaa huimasti kun vertaa vuoden takaiseen, mutta siitäkin huolimatta se on aika kuikelo vielä. Kuikelo on ehkä väärä sana, se ei ole enää pelkkää jalkaa pikenminkin vain kapea edestä ja takaa.  Itselläni seuraava näyttely on 25.2 ryhmänäyttely TUUUSNIEMELLÄ eli Kirkkonummelta katsottuna jossain tosi kaukana ja korvessa. Matkaan lähdetään irlanninterrieriporukalla Jaanan kanssa.

Turussa tuli myös törmättyä ystäviin ja alun neiti Karvo ja Katriina ovat "pitkänmatkalaisia" Kirkkonummelaisesta näkövinkkelistä ja molemmat pääsivät tai joutuivat, miten kukin sen tulkitsee, pieneen riisenikouluun ja saivatkin herran esiintymään ihan nätisti, vaikka herra päättikin heittäytyä mukamas hankalaksi.

Kiitos ja kumarrus Turulle, ehkä ensivuonna taas :)

Vääntäkää minulle rautalangasta, koska muuten en mitään tajua...

Pahasuinen tyttö seinille hyppii ja raapi katua,
saa raivokohtauksia, pääälläni tanssiii.
Wo-oo-o, wo-oo-o,
tänä yönä mä nousen pyöräni kyytiin ja etsin sinua.
Sinä ärsytit minua niin paljon, etten sinua ole unohtanut.
Mikko Pohjola - Ihmisvihaaja

Patukka on POP! © Tarja J.

Nyt ne ekat treenit siten tuli missä neiti ei jaksanut keskittyä tippaakaan vaan kaikki tökki. Radalla ei sikäli ollut mitään uutta etteikö Doris olisi osannut asioita tehdä, pujottelu oli teoriassa uusi liike, mutta spiraalia ollaan menty eli tötteröitä se osaa väistää ja seurata ahtaissakin väliköissä. Houkutus oli taas radalla ja se on vaikea paikka, en olisi vaan voinut kuvitella että se on sille niin vaikea paikka. Doris ei muuten ole herkkä ottamaan häiriötä ympärillä olevista asioista. Pitää yrittää ilmeisesti ensi kerralla tsempata sitä että en jännitä houkutusta, en epäilisi yhtään jos tuo narttu likusis minua niin että tahallaan tekisi siitä vaikean kun tietää että pelkään liikkeen epäonnistuvan. Doris on myös aina osoittanut turhautumisensa hyvin selkeästi. Jos hän mielestään osaa jonkun asian ja se ei ohjaajalle kelpaa niin olkoot, mä alan riehua. Edellisissä treeneissä se teki tämän kerran, mutta tämän viikon treeneissä se suorastaan kosti kylteille sen että kaikki ei mennyt niinkuin piti. Kyltit lensivät välillä nätissä kaaressa levälleen kun neitiä vähän ärsytti. Harvinaista kyllä, Doris purki suuttumustaan kovin vähän haukkumalla ja piippaamalla. Teemana oli enemänkin haahuilu, loivat kääntymiset ja pitkä viive käskyn jälkeen siihen että "käsky kuului riisenin korviin asti".

Noh, ei mennyt ihan treenit siis niinkuin suunnittelin. Piti saada paljon aikaan ja kehittyä ja päästä testaamaan viikon aikana opeteltua oikella puolella seuraamista käytännössä ja mun piti keskittyä siihen että olen oikean matkan päästä kylteistä. En osaa ajatella että minulla ei olekaan ponin kokoinen koira ja se koira osaa todellakin käyttä sitä takapäätä eli en tarvitse puoltatoistametriä tilaa kääntymiseen koiran kanssa. Ehkä me ensikerralla saadaan taas jotain aikaan... Oli joukossa onnistumisiakin. Selvisimme yhdessä välillä houkutuksesta ihan nätisti ja "tauoilla" rauhoittuminen on parantunut viime kerrasta. Nääh, kuka niitä kuitenkaan muistaa, positiivisuus on perseestä! :D

Yksi vaihtoehto Doriksen käytökselle, ihan vain puhtaan maanataikettuilun sijaan on se että Doriksella oli selkä kipeä. Tuo kun on aina ollut niin kovin hankala tulkittava sen suhteen. Kun keppi upposi 20cm rintakehästä sisään keuhkon viereen Doriksen reagtio oli lyhyt ja ytimekäs vinkaisu sekä yhden asteen vauhdin hiljentäminen, muuten neiti ei älähtänytkään. Tutkiakin antoi haavan lähes kokoaan mörähtelemättä. Doris kyllä aristi selkää illalla hieman, mutta se aristaa sitä vähän vaikka ei olisi juurikaan kipeäkään. Seurataan tilannetta, toivotaan parasta.

Diego trimmissä

Diego tosiaan trimmattiin sunnuntaina Turun KV:tä varten. Samalla sain itse tuhdin annoksen trimmauskoulutusta, josko sitä todellakin joskus oppisi. Kyllä nuo näyttelysiistimiset saa Tuija vielä hoitaa, mutta voin lähteä harjoittelemaan Doriksella, päiväksi on valokoitunut lauantai, odotettavissa siis joko iloista tai erittäin kyrpsiintynyttä postausta. Katsotaan kumpaan tulokseen päädytään neidin kanssa. Kokosin pienen videonpätkän trimmaamisista. Ja tapeltuani useamman tunnun tuon kanssa (Windowsin elokuvatyökalu </3) en jaksanut enää korjata tuota yhtä tekstiä tuolta alusta joten nyt mennään sitten sillä, koittakaa unohtaa se..

Loppuun vielä kuva. En saanut siskoa ottamaan sellaista kuvaa kun halusin joten pistin siskon hihnan päähän. Ja teipit siis estämässä korvien räpyttelyä. Diego tuppaa ravistelemaan korviaan ihan kamalasti trimmin jälkeen, korvat ärtyvät siitä joten teipeillä saadaan räpistely kuriin ja korvat pysymään paremman näköisinä :)

"hihnan päässä" siskoni Pinja, 12 vuotta

"Ihana pylly"

© Tarja J.

Rally-toko treenipäivä, tai se treenipäivä jolloin treenataan "ihmisten ilmoilla" jos Veikkolaa sillä nimellä voi kutsua :'D Treenit ovat aika pitkälti omatoimitreenejä eli käytännössä apua voi kysyä muilta treenaajilta ja rata suunnitellaan "meille taviksille" valmiiksi. Treeneihin on kuitenkin ostettu Tiina Lilja vetämään 6x "tehotreenejä" ja tänään oli meidän ryhmän vuoro nauttia Tiinan natisemisesta. Tiina itse aloitti päivän kertomalla että on kova natisemaan kaikesta, kiva positiivinen meininki. Saatiin me kuitenkin kehujakin, osaa käyttää takapäätään tehokkaasti. Doriksen takamus sai taas kehuja, siinä täytyy olla jotain maagista, mun "pikkumusta" :'D

Rata näytti suurinpiirtein tältä

Radan teki Tiina Lilja

Toivottavasti siitä saa selvän. Liikkeissä ei kuitenkaan ollut mitään kovin uutta verrattuna viime kerran houkutuseen & hyppyyn. Enemän oli taas vikaa ohjaajan päässä joka ei tiedä paljonko on 50cm saati osaa perus ilmansuuntia eli oikeaa ja vasenta. Doriksella meinasikin välillä palaa hermot kun jäin miettimään että mitähän mun nyt piti sulta pyytää ja hassua kyllä alkoi ennakoida. Molemmat treenit tähän asti ovat olleet vuoristorataa, välillä sössin minä ja välillä koira, vielä kun opittaisiin pelaamaan yhteen niin tässä voisi oikeasti alkaa loistaa :)

Keskittymisharjoituksia tehtiin nyt vähemmän kuin viimeksi ja se näkyi. Pitää ensi kerralla muistaa pitää pidempiä taukoja. Tauoilla kuitenkin keskittyminen saatiin hyväksi ja kierrokset alas uutta ratakierrosta varten. Kerran radalla jouduttiin laskemaan kierrokset kun neiti vähän innostui. Lisäksi huomasin että jos mä itse innostun liikaa niin neitikin innostuu. Raja kannustamisen ja innostamisen välillä tuntuu kuitenkin olevan hiuksen hieno. Olen mä sen pidempään tiennyt, mutta tuolla se tuli taas pitkästä aikaa esille. Doris on tuolla jotenkin herkempi kaikille mun mokille. Muut koirat voi hillua vapaammin, mutta mun pitäis keskittyä täysillä ja olla todella selkeä. Kyllä tämä tästä taas paranee kun muistetaan myös treenata. Heinäkuussa todettu selkävamma pisti kaikki treenit pitkäksi aikaa tauolle ja ei olla vaan päästy samaan rytmiin takaisin.

© Tarja J.

Ahdistuskohtaus

Miten kaikki saa niin kaunista teksiä aikaa? Nyt on pakko hieman valittaa tänne blogin puolelle asti.
Tuntuu että olen kadottanut kokonaan kyvyn tuottaa ymmärrettävää tekstiä. En osaa esittää asioita kauniisti. Tekstistä ei tule selkeää. Olen selannut vanohja tekstejä ja osasta jopa ihan tykkäänkin, muiden blogeissa kaikki on niin selkeästi kirjoitettu ja kaikilla on joku hieno suunta koirien kanssa. On selkeät tavoitteet ja kuviot. Jos ei ole niin ne järjestetään.

Siitä tullaankin seuraavaan ongelmaan. Mitä sitä järjestäis. On näillä "lainakoirillakin" treenaus mukavaa ja Doriksen kanssakin päästiin juuri ryhmään ja jäsenhakemus EKK:lle laitettu vetämään. Mutta haluaisin jotain enemän, jotain mitä oikeasti puuhata, jotain mikä motivoisi, jotain suureellisempaa ja haasteellisempaa. Agilityä nyt Doriksen kanssa ei voi harrastaa, se kiehtoisi suuresti, mutta jotain "vaativampaa". Rallyssä kuitenkin väitän osaavani edes kohtalaisesti ohjata koiraa ja suurinpiirtein tiedän kaikki alo luokan liikkeet ja osaan koiran ohjata niille, nou hätä sikäli. Mutta jotain uutta. Jälki motivoisi kamalasti, mutta lumi pilaa sen, ketun Suomen talvi. Okeih, olen sanut partasuiden kasvattajalta trimmausvinkkejä ja trimmannut molemmat koirat itse. Tuija kävi siistimässä Diegon tänään Turun KV:ta varten, siitä todisteena pati tuntia videomateriaali. Yritän saada sitä sekä kuvamateriaalia blogin puolelle mahd. pian.

Doris pitäisi kuitenkin itse vielä siistiä, katsotaan mitä siitä tulee kun se on ihan eri mallinen koira kuin Diego. Perusteet kuitenkin on kuultu ja nyt on hyvä lähteä jalostamaan tätä. Päässä vain pyörii miljoona "varo tätä kohtaa" Ja "varo että et sössi tätä hommaa" -lausetta. En tiedä mikä siinä on että näin vaan käy. Olisi helpompaa ajatella että hännän alueen sekä korvat osaan varmasti siistiä, ne on niin helpot hahmottaa ja jalkojen siistimisiin sain miljoona uutta vinkkiä joiden avulla varmasti onnistun, mutta ei. En vain saa pähäni sitä ajatusta että joskus oppisin tekemään noistä koirista kauniita ja linkajakkaita riiseneitä. On siitä kyllä kauan haaveiltukin, ehkä joku kerta vielä onnistun :D Voi Doris raukkaa, joutuu koekaniiniksi. Noh onneksi se on helppo kaniini, se rakastaa pöydällä oloa ja "kauneudenhoitoa" kynsien leikkuusta hierontaan ja suihkuista nypintään. Olen tainnut joskus mainitakin että meillä kynsienleikkuun ainoa ongelma on se että kumpi koirista saa olla ensimäisenä vuorossa.

Tämän avautumisen siivin on hyvä lähteä nukkumaan ja toivomaan parempaa viikkoa ja sitä että uusi vuosi luvatustu toisi jo ne uudet tuulet mukanaan ja muuttaisi laivamme kurssia tramaattisesti.

Bloggerlaatu </3, klikatkaa isommaksi niin näette paremmin

Ensimäiset ryhmärallytreenit ikinä

Diego 18kk

 Kyllä. Ollaan kyllä rallya harrastettu pidempään, mutta ei koskaan missään yhteistreeneissä, ollaan vaan itse opeteltu ja tulkattu kylttejä parhaamme mukaan, yhdet möllitkin meillä on takana. Sen jälkeen tosin treenaaminen on jostain syystä hiipunut hieman. Doriksen selkävamma aiheutti totaalisen treenitauon kaikissa lajeissa kesällä ja syksyllä ei päästy samaan moodiin kuin keväällä ja kesällä. Nyt saatiin kuitenkin paikka EKK:n (Espoon Koirakerho) riveistä. Jännä palata siihen kerhoon pitkästä aikaa. Se on kerho jonka kenttien laidoilla, parissakin lajissa, olen pienenä viettänyt paljonkin aikaa. Voi niitä kultaisia hyvä aikoja. <3

Treeneihin lähdettiin kuitenkin epämääräisin fiiliksin. Diego, meidän mamman mussukka, sai sunnuntaina päivän k*sipää -tittelin saadessaan hillumiskohtauksen irtolenkillä ja liimaamalla korvat niskaan niin ettei niillä kuule mitään, niitä ei oikeastaan ollut edes olemassa. Titteli jonka johdosta Doriksen pokaalihyllyt on hyvinkin täynnä erilaisia kunniamerkkejä, Doris on oikeastaan syy palkinnon perustamiseen. Diegon provotessa Doristakin perseilemään päättyi hyvin alkanut kuvausreissu hermojen menettämiseen ja kotiin tultiinkin kahden hyvin näyrän riisenin kanssa. Ja arvatkaa vaan menikö kumpikin ensitöikseen "kantelemaan äidille" kuinka olen ihan sika ja vähintäänkin pahoinpitelin pieniä riiseneitä. 
Sekavat fiilikset sai siis pelko Doriksen perseilystä. Eihän se ole ollut kunnolla ihmisten ilmoilla treenaamassa, köh.. pitkään aikaan. Kyllä se halutessaan osaa käyttäytyä, mutta haluaisiko se tänään? Yleisesti tiedossa on Doriksen pippaaustaipumus ja melko lyhyt keskittymiskyky, niihin osattiin kyllä varautua, mutta jos se keksisi jotain uutta. Noh ei se keksinyt, jos ei pientä piippaamista lasketa. Rallyssä mukana oleva "liike" houkutus oli Dorikselle kova paikka. Houkutuksena oli a) pehmoleluja ja b)savustettuja luita. Luulen että pehmolelut oli se vaikeampi ohittaa ja sellainen päätyikin Doriksen tassuihin allekirjoittaneen huolimattomuudesta johtuen. 

Keskittymisharjoituksia ala D&N © Tarja J.

© Tarja J

Saatiin kuitenkin lupa tulla seuraavallakin kertaa mukaan, eli epäilijöille tiedoksi: emme hajoittaneet mitään! : D

2011 What a year it was!

Varoitus: Luvassa paljon lässytystä, muistelemisia, kuvia sekä "kanaemoilua!"

Mikä vuosi tosiaan. Blogiin on eksynyt tänä vuonna kaikenkaikkiaan 23 postausta eli melkein kaksi kertaa kuussa olen juttuja rustaillut ylös. Paljon enemmän olisi varmasti voinut vielä kirjoittaa, mutta kerran lahopää, aina lahopää. "Meidän tiimillä" oli upea vuosi. Ei sillä etteikö siihen olisi mahtunut upeiden kokemusten lisäksi myös itkua ja hammasten kiristystä, mutta sellaista tämä koiraharrastaminen on.

Diego Lahden ryhmiksessä 2011

Hammalgårdens Back To Stay "Pippi", Sensen Mann Venja " Venja", Toalmark Jove, Benchmark Rhamantus Cymro "Nick" Kiikala 3/2011

Anett & Nasse Ryp2

Sanni ja  Ossequente Filibuster "Onni" JH 5 lauantaina

Doris & Diego partioviikon pikku partiolaiset

JH 3 Nutro Puppyssä 2011

Diego & Äiti vetämässä. Katsokaa millainen koipieläin Diego on!

Pinja ja Diva Aptuksessa JH ei sij.

Sanni & Simo JH 1/1 <3

Doris Oulussa.

Osa kennel Fardarrigh kasvattajaryhmää

Letskari Pinja & Remu

Letskari Linda & Diego

Diego The Poro!

Diego The Poro!

Diego Joulukuussa 2011 

Nekku & Diego messarissa

Alkuvuosi starttasi käyntiin heti Lahden ryhmänäyttelyssä sekä Turun KV:ssä Tammikuussa. Diego oli ilmoitettu molempiin sekä Lahdessa vielä Diego "starttasi" junnukoiran uransa Elinan kanssa. Molemmista näyttelyistä napttiin EH kotiin viemisiksi eikä Elina junnuissakaan päässyt jatkoon, mutta kivaa oli ja sehän on tärkeintä. Ensimmäinen näyttely pentunäyttelyn jälkeen alkoi meillä siis ihan hyvin, vaikka alkuun liukkaat lattiat jännittivätkin herraa hirmuisesti

Tämän blogin kirjoittelu alkoi helmikuusta. Helmikuussa pidettiin taukoa suuremmista harrastuksista, keskityttiin kai vain nauttimaan elämästä. Maaliskuussa tuli eteen elämäni ensimmäinen ulkomainen koiranäyttely sekä näyttelyreissu Latviaan, Riikaan. Mukana oli pari sakansapaimenkoiraa, pari cocceria, pari whelssiä ja yksi dogo argentino, neljä ihmistä ja laadukkaaat jutut. Iso kiito isälleni ja Anetille jotka ottivat mut mukaan reissuun. Menestystäkin tuli. Dogo Kärppä, tuo ihanainen huonetoverini (omistajineen) oli pn2, Sushukkas Venja VSP-pentu ja whelsit rop, ryp2 sekä vsp. Kotona harjoiteltiin erilaisia temppuja, naksutin oli siirtynyt osaksi arkea ja sen kanssa treenaus oli inspiroivaa. Myöskin rallykärpänen puraisi taas allekirjoittaneeseen ja Doriksen kanssa aloitettiin treenaaminen.

Huhtikuussa jatkettiin näyttelyharrastusta ja jo toinen meidän perheestä eksyi kehänauhojen sisäpuolelle. Siskoni tietysti. Siskoni 11 vuotta oli ilmoitettu junior handler kehään. Kisakaveriksi loppujenlopuksi päätyi molempina päivinä borderterriari Remu. Suuri kiitos Sannille Remun lainasta. Lauantaina menestyksekkäästi ikäluokassaan kolmas. Sunnuntaina ei menestystä tullut, mutta hienoa toimintaa kehässä oli havaittavissa. Myöskin Sanni oli kisaamassa, kisasi kaverinaan "meidän" Onni ja hienostihan se nainen onnistui ja tuloksenä ikäluokkansa viitonen. Omien risupartojen kanssa tehtiin taas hommia hajanaisesti. Diegolla oli lemmikkimessuilla ensimäinen virallinen vetotapahtumansa ja hyvinhän se meni.

Tuohon aikaan Diego tosiaan oli aikamoinen koipieläin. Huhtikuussa käytiin myös kasvattajalla trimmissä kesän näyttelyitä ajatellen. Doriksen kanssa treenailtiin rallya, kärsittiin myös harmaita hiuksia kun neiti lopetti "vieraskoreilun" ja paljasti todellisen narttu-luonteensa. Tuon ämmän kanssa treenatessa menee kyllä välillä todellakin hermot. Ei kestä minun pääni ja hermoni. Doriksella täytyy olla hyvät hermot että se jaksaa elää itsensä kanssa :D Huhtikuussa käväisin myös hoitamassa Vaskimon koiria, käppänälaumaa. Kyllä mustakin ehkä joskus vielä tulee ihminen joka kykenee hallitsemaan pikkukoiriakin. Ainakin näin jälkikäteen katsottuna tämä Vaskimon  koko vuoden jatkunut tehotreeni on auttanut asiaa.

Kevätkin lopulta tuli. Doriksen kanssakin treenaaminen edistyi "valoa tunnelin päässä" teema tuli esiin ja hetkittäin oli jopa ihan hauskaa. Ja on vuoden aikana kehityttykin. Doris on kisavalmis alokasluokkaan ja lähes kaikki liikkeet onnistuu käskyllä eikä enää vain ohjaamalla. Kyllä siitä vielä rallyriiseni tulee, ensivuonna yritetään sitten oikeesti kisoihinkin. Jos en muista sanoneeni tätä niin potkikaa takamukselle. Keväällä oli myös aika iloita ystävien puolesta. Miitta voitti Tampereella jh sm-osakilpailun ja Sanni voitti sen "kotinäyttelyssään" Aptus Showssa Helsingissä. Myöskin Jennyn PM3 on upea saavutus. Molemmista naisista sai taas olla niin kovin ylpeä. Aptus show kokonaisuudessaan meni loistavasti, tunnelma oli hyvä ja hauskaa oli.

Sitten koitti kesä. Aktiivisten näyttelyiden aikaa. Töissä raatamisen aikaa ja ystävien kanssa sekoilemisen aikaa. Kaikkia tuli tehtyä niin paljon että voi taas kivasti odottaa ens kesään että jaksaa taas reissata ja nauraa ja hillua. Kesän alussa korkattin Doriksen kassa möllit rallyssa tuloksin 93/100pistettä. Eli oltaisiin menty heittämällä läpi jos oltaisiin oltu virallisissa. Heinäkuun alussa oli Karjaan näyttely. Diego oli ilmoitettu, tuloksen EH kilometrin mittaisella ihan hyvällä arvostelulla. Heinäkuussa tehtiin näyttelyreissu myös Ouluun asti. Ensimäisen päivän kaatosateessa tuloksia Diego "The Helinäkeijulle" H ja Dorikselle EH. Sunnuntaina hieman paremmin tuloksin. Diegolle EH ja Dorikselle EH AVK4. Sieltäkin kotiuduttiin lopulta ihan ehjin nahoin. Jopa äitini selvisi reissusta, vaikka kyseessä olikin näyttelyreissu

Elokuussa alkoi arki, vaikka ilmat suosivatkin meitä pitkälle syksyyn ja töitäkin tuli tehtyä elokuun loppuun asti. Terri-Eri oli tällä kertaa Lohjalla ja mukana oltiin myös me. Olin auttamassa Irlanninterriereiden kasvattajaryhmässä Sannin kanssa ja Pinja kisaki junnuissa. Pikaisen aikataulujen päällekkäisyyden ja nopean koiravaihdon takia hieman jännitti tuo lapsosen kehä, mutta ihan hyvin se meni kuitenkin tuloksella 1/2 Iran vieden voiton ansiokkaasti. Kiitos Iralle koiran lainasta ja kaikille paikalla olleille seurasta. Myös tuttujen menestyksestä voin onnitellan näin jälkikäteenkin. Erit. Junin vuoden silkkinuoren palkinnosta. Iran Roosa on edelleen kysytty kisakaveri meilläpäin.

Heinäkuussa todettiin myös Doriksen selässä häikkää niin että kaikki harrastaminen pientä aivojumppaa lukuunottamatta jäi tauolle. Tilennetta seuraillaan edelleen, arki sujuu kuitenkin oikein nätisti. Kesä kääntyi syksyyn. Syksyllä oli edessä muutamakin näyttely. Tuomarinkartanon ryhmänäyttely jossa Pinjalla ja Irmalla tuloksena JH 3. Olin myös kuvaamassa ryhmäkehät järjestäjille, ensimäinen kuvauskeikka oikeasti ja se oli huisia, mulla oli niin kovin kivaa. Let's Gossa oltiin myös kisaamassa sunnuntaina. Pinja & Remu JH ei sij. tällä kertaa, mutta Diego the karvamonsteri ja Linda olivat ihan huippuja ja pääsivät sijalle JH 3.

Sen jälkeen mentiinkin aika sumussa. Mitään ei saatu oikeastaan aikaan ja nautittiin vaan elämästä. Yhdessä pentunäyttelyssä käytiin pyörähätämässä niin että Diego oli junnulainassa. Lauantaina Nekun kanssa ei  sijaa, mutta sunnuntaina Sannin kanssa JH3. Kunnes Marraskuussa aktivoiduttiin ja Diegon kanssa oltiin vetämässä lapsia joulutapahtumissa kärryillä ja oltiin muutamissa HVK:N vedoissa mukana. Diego the poro. Joulukussa toki oli "The Messari". Itse olin koko viikonlopun tiiviisti töissä, mutta Diego oli lauantaina Nekulla lainassa ja sen mitä olen kerennyt nähdä kuvista ja videolta niin ne oli upeita <3 Pääsiväthän ne kymmenen parjaan joukkoonkin. Pinjan kanssa kävi niin että siltä lähti koira alta parikin kertaa, toisessa tapauksessa omistajan lahopäisyyden takia ja toisessa tapauksessa ärhäkän vatsataudin takia, mutta lainakoira kuitenkin löytyi paikan päältä ja Pinjakin pääsi kehään. Tuloksena vauhdikas esiintyminen ja JH ei sij. Sunnuntaina kuitenkin JH-finnalissa Jenny ja collie SM JH 5 ja Miitta ja setteri JH 4. Upeita naisia mulla ystävinä!

"Oisit sä mun pingviini?" <3

Täytyy kuitenkin muistaa yhtä ihmistä erikeen. Tämä ihminen on ilkikurisesti nimeltään Parvo eli Vilja. Vilja on mulle aivot, järki, logiikka, hermot ja ehtymätön positiivisuuteni. Noh, ihminen Parvokin on, mutta se annettakoon hälle anteeksi : D Parvo on kuitenkin katsonut ne monet kiukut, hermonromahdukset, kiukunpuuskat, väsymykset, aikaiset aamut, pettymykset, ilot, naurut, tasottomat jutut ja epäselvät selitykset. Jokaisella koiraharrastajalla pitäisi olla oma Parvo, se pelastaa niin monta päivää!

Onnitteluni jos olet jaksanut lukea tänne asti. Kiitos kaikille tästä vuodesta, se oli varmasti erilaisempi kuin mikään muu aikaisemmin. Moni asia ei olisi onnistunut ilman ystävien tukea, turvaa ja kettuilua. Epämääräiset folkinesityskoulut, "Nealla on hauskaa, muita pelottaa"-päiviä ja väsyneitä juttuja joita on hyvä olla nyt muistelematta koko elämä olisi täysin turhaa. Vaikka koiramaailmaa aina haukutaan sen petollisuudesta ja kieroudesta. Koiraihmisistä sanotaan että "niitä pitää ensin vähän tutkia onko sen lintuja vai kaloja ja sitten vasta tutustua". Siitä kaikesta huolimatta mä en vaihtaisi elämääni mihinkään enkä varsinkaan harrastuksiani koirien parissa. Olette hurmaavia! 

Kiitos  kaikesta ja anteeksi kaikki. Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikö niin että me tehtään tästä vielä paremppi, eikö niinn?!?