 |
| Luru |
Itse kun olen tälläinen riisenisti nin välillä on kiva käydä hakemassa positiivista energiaa ihanista murmeleistni Pihlajamäessä. Lauma voi jakaa kahtia on mustat ja valkoiset. En tiedä kertooko lauman värit jotain omistajasta, toivottavasti ei, sillä silloin minä en tiedä mitä on mustavalkoisuus. Kun tutustuin laumalaisin, ne olivat kaikki "vain käppänöitä". Yksi oli ylitse muiden, mutta muuten ne olivat kaikki vain ihania, hurmavia, partanaamoja. Yllättävän nopeasti opin tuntemaan jokaista enemmän ja enemmän. Isokoiraihmisestä alkoi pikkuhiljaa kuoriutua pikkukoira ihminen, mutta vain kääpiösnautserin verran.
Lauman mies. Tuo uljas runsaspartainen komistus jonka tyyneyttä ja rauhalisuutta voi vain suu auki ihailla on Eddy. Eddy joka ensimäisten kertojen aikana tyylikkästi tervehti ja lähti sitten mamman luokse tuijottelemaan minua, kuinka kehtaankaan tulla häiritsemään hänen ja mamman naamakirjailuja.Olin varma että minussa on jokin vika kun tuo eläin ei vaan lämmennyt mulle. Kaimalleni Nealle Eddy kyllä lämpesi ja se valloittelevatin aika-ajoin junior handler-kehiä yhdessä. Koiramaailmassa usein tuttu kateus iski tähänkin neitiin. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja Eddykin lämpesi minulle ja nykyään saankin nauttia herran huomionsoituksesta ja toimia rapsutuskoneena enemmän kuin tarpeeksi. Hieno mies, ei voi muuta sanoa.
kuvissa. oik. Irmeli ja vasemmalla Luru pussaa ja Diva tunkee väliin.
Istuessani sohvalla katsoen tappavan tylsä televisio-ohjelmaa, en voinut olla nauramatta kun sylissäni istui pieni musta kääpiösnautseri jonka kieli ei vain pysynyt omassa suussa "Loru" eli kotoisammin Luru. Olen aina luullut että snautseri-suvulla on tapana aina välillä kärsiä huonoista päivistä kun mikään ei mene oikein ja kaikki kiukuttaa. Tässä ilmeisesti on se poikkeus joka vahvistaa säännön. Koira jolla en ole ikinä nähnyt huonoa päivää. Häntä heiluu ja korvat heiluu.
 |
| Diva |
Sitten on Diva. Diva on koira jonka kanssa mulla meni hetki päästä samalle tasolle. Diva on lauman pieni prinsessa. Diva on kovin hellyyden kipeä, helppo ja kaikin puolin ihastuttava daami. Divan kanssa ei mistään asiasta ole vielä tarvinnut vääntää kättä. Diva on se joka useinmiten tuijottaa minua kuin olisin täysin pelle.
Saga on samaa sarjaa Divan kanssa tuon ajatusmaailma asian kanssa. Saagankin kanssa meni hetki että rouvan luonne pääsi oikeuksiinsa. Saga on se joka kylä tulee rapsutettvaksi kun silmä välttää, mutta ei ole ensimmäisena naama kiinni naamassa kun saavun paikalle. Ei tee itsestään suurta numeroa mutta kun Saagan huomioi niin sän kyllä varmasti sulattaa sydämesi.
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä on Irma eli Irmeli eli murmeli. Irmeli on se koira joka muuttaisi meille heti jos se ei olisi jo löytänyt hurmaavan kodin itselleen. Irma on ämmä isolla ä:llä. Irma on huomionkipeä, kettuileva, jääräpäinen, mutta samalla hurmaava. Tiedä sitten onko vika täälläpäässä kun ihastun tuollaisiin narttuihi. Irma on kuitenkin ihan julkisesti se yksi ylitse muiden, vaikka kuinka hullaannun koko laumasta niin Irman veisin mukanani jos en tietäisi että omistaja on omistaja skarppina ja huomaisi sen heti.
Tälläinen lauma täällä. Nämä kaikki viisi ovat minun murmeileitani. Irma murmelini ja Pihlajamäki toinen koti. Tänne on aina ihana tulla. Joskus kun on niitä päiviä että miettii miksi on tutustunut yhteenkään koiraihmiseen kun kaikki ovat vain älllöjä niin tänne voi tulla ja muistaa miksi koirat ovat se jolla elämän meinaan täyttää ja miksi haluan sitä myös ystäviltäni.
 |
| Inkan kanssa kehänlaitajuoruilut ja Diego 1/2010 <3 |
Pahoittelen blogissa vallinnutta hiljaisuutta. Tietkokoneeni on ollut rikki ja huollossa, jotenka motivaatio on ollut kateissa. Mutta olemme taas täällä ja kunhan saan kuvat otettua siisteistä koirista niin päästään asioissa eteenpäin : )
