Suunnitellako vaiko eikö?

Olen miettinyt lähiaikoina kuinka paljon minun pitäisi suunnitella meidän rally harrastusta. Haluammeko kisata lajissa? Koska sen toteutus olisi realistista? Jos haluamme, mennäänkö meille tutulla tyylillä "extepore" ja "oho/hups/ vai suunnitellaako treenaus niin että tähtäämme kisoihin ja hiomme kaiken just eikä melkein kohdalleen? Kun vertaa meidän harrastustamme, tai lähinnä minun tyyliäni hoitaa asioita äitiini niin äitini paljon pikkutarkempi treeniensä suunnittelussa. Muutenkin meillä kyllä on hyvin erilainen tyyli koirien suhteen. Mä olen aina ajatellut että kyllä mä osaan suunnitella asioita päässäni ihan tarpeeksi ja joo, osaanhan minä kunnes pitää miettiä että mikä kerta Doris käyttäytyi ihan urposti ja mikä kerta se oli kiltisti, mitkä asiat se jo osaa ja mitkä, mitä on treenattuu liikaa ja mitä liian vähän. Mihin kohtiin pitäisi enemän kiinnittää huomiota ja mihin vähemän. Ennenkaikkea se mitä minun pitäisi tehdä toisin?

Doriksen kanssa toimii parhaiten kun se saa käyttää päätään ja se on "kokoajan käskyn alla". Se oppii myös vartalo-ohjauksen, mutta ainakin tähän mennessä ne asiat jotka ohjaan vartalolla ovat enemän summittaisia ja Doris ei työskentele vartalo-ohjauksella yhtä tarkasti ja tiiviisti kuin käskyillä. Sen takia esimerkiksi rallyn liikkeet "Koira eteen, oikealta sivulle"  ja "Koira eteen, oikealta sivulle, istu" toimivat molemmat eri käskyjen sarjoilla. Ensimäisessä ohjaan yhden liikkeen aikana Dorista kahdella, seuraavassa taas neljällä käskyllä. Tavaillaan jokainen pienikin liike on jaettu omalle käskylleen. On käsky sille että Doris tulee eteen istumaan, se kietää takaani, se kiertää takaani ja tulee istumaan ja sitten vielä se kun lähdetään uudestaan liikkeelle. Se että rustaan treeneistä blogiin näin aktiivisesti jotain kuin tällä hetkellä kirjoitan on hyvinkin erityislaatuista minulle. Mutta silti, voiko hyviä tuloksia saavuttaa vaikkei suunnittelisi niin tarkkaan? Onko hyvä suunnittelu kaiken perusta? Vai voiko treenejä suunnitella mutu-tuntumalla? Tai olla suunnittelematta ollenkaan? Suunnitella vain sen verran että tietää hallitsevansa kaikki kyltit?

Toinen asia mikä viime treeneissä jäi mietityttämään oli Doriksen vire. Oon aina kokenut että Doriksen vire tekemiseen on helppo nostaa. Se innostuu pienin teoin tekemisestä kamalasti, sillä on hurjan suuri työmotivaatio/moottori. Mutta entäs sitten kun kaveri lämpene liikaa? Tiedän että mun pitäisi kyetä joka tilanteessa säilyttämään malttini, olemaan johdonmukainen ja järkevä. Sen onnistumisesta en mene aina takuuseen, koen kuitenkin että kun tiedän miten pitäisi toimia on se jo hyvä alku. Viimeaikoina ollaan tasapainoiltu namien kanssa, mitkä on liian hyviä ja mitkä liian huonoja. Tällä hetkellä käytössä oleva tonnikalatahana on siinä rajalla että onko se liian hyvä vai juuri niin hyvä, toivon että se selviää tässä piakkoin, ei sitä ole käytetty kuin muutamalla treenikerralla vasta. Kotitreeneissä en juurikaan sitä käytä sen takia että se olisi herkkuna juuri niihin Dorikselle hankaliin tilanteisiin joissa on muita koiria ja minä en kykene olemaan niin fiksu ja keksittynyt kuin kotona. Katsellaan kuitenkin miten tämä edistyy, hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Tämän viikon treenit olivat taas vähän niin ja näin että oliko ne ihan surkeat vai todella surkeat. Treenattiin vain se 40min kunnes kaveri pääsi jäähtymään autoon.

Tiinan tiukassa valvonnassa ©Tarja J.

ps. pahoittelen kuvien huonoa laatua.

KoiraEXPO 2012

Viikonlopun koiraharrastus oli koiraExpo. Pääsimme Parvon kanssa tutustumaan koiraexpon ihmeelliseen maailmaan hskp:n nuorisojaoston "edustajina". Voisin väittää että kokoaikaa ei kyllä edustettu täysillä, sunnuntaina väsymys alkoi hiipiä pintaan ja tauot meni aika väsyneissä tunnelmissa, ruokailuista puhumattakaan. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli kyllä onnistunut.. Lyhykäisyydessään koiraexpohan on siis erilaisia koira-aiheisia luentoja pari päivää. Sunnuntaina illalla kyllä väsytti, ihme sinänsä, olimmehan me vain istuneet paikallamme ja kuunneelleet. Toki, ahmimme kyllä jokaisen kuulemamme sanan luennoilta ja terävyys oli korkea. Homma toimii niin että oh tietty ohjelma, ja kaikkialla pyörii luentoja koko ajan, lounaita lukuunottamatta ja paikalle saapuneen on valittava mihin haluaa osallistua.

Meidän ohjelmaan mahtui seuraavia luentoja:
Lauantaina:

• Rotuyhdistysten oikeudet ja velvollisuudet ulkomuototuomareiden koulutuksessa (luennoitsijana Harri Lehkonen) 
• Rotujärjestöjen ja rotua harrastavien yhdistyksien velvollisuudet ja vastuut (Markku Mähönen) 
• Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä (Heidi Kihlström-Lehtonen ja Paula Leppänen). 
• Lauantain yhteistilaisuus: Jukka Jalonen

Sunnuntaina:

• Luonnetestin ja MH luonnekuvauksen vertailu - mitä eroja ja mitä yhtenäistä? Koiran käyttäytymistä kuvaavan termistön vaihtelu. Vihainen koira (Riitta Liimatainen ja Jorma Kerkkä ) 
• Yhdistysten viestintä muutostilanteissa (Liisa Suoninen) 
• Facebook, Twitter, Google+ ja YouTube - Mitä meidän järjestömme näistä saisi irti? (Piritta Seppälä)
• Sunnuntain yhteistilaisuus: Helinä Ylisirniö

Tykkäsin kyllä kaikista. Ja nyt on pää täynnä tietoa ja uusia ajatuksia. En voi sanoa yhtä luentoa joka olisi ollut ylitse muiden, kaikista löysi jotain uutta. Ja jos aihe ei suoraan ollut kosksetuksissa tämän hetken harrastamisen kanssa, luennoitsia sai kuuntelijat kyllä pysymän hereillä. Jonkin verran tuttuja tuli nähtyä ja kuulumisia vaihdettua. Monta muistiinpanopaperia on täynnä uusia ajatuksia. Nyt pitäisi vielä keksiä miten saan kaiken tämän tiedon hyötykäyttöön. Toinen mikä KoiraExpossa tuli taas mieleen on tulevaisuus, jos sitä kuitenkin hakeituisi jollekin alalle jolla olisi tekemisissä koirien kanssa. Hmm..

Su-Ma yön olin Kiikalassa koiravahtina jotenka tämän viikon rallytreenit jäi välistä. Treenataan kuitenkin kotona sitten niidenkin edestä, ehkä : P

Hammalgårdens Back To Stay "Pippi", Sensen Mann Venja " Venja", Toalmark Jove & Benchmark Rhamantus Cymro "Nick" viime talvena.

Täydellinen vastakohta..

...edellisen kerran treeneille oli treeneissä 30.1. Doris kun useinmiten saa sen "päivän p*skapää"-palkinnon, tällä kertaa se oli kaukana siitä. Koiran silmissä paloi valo, asukkaat oli kotona ja kaikki toimi. Voi että oli hyvä fiilis treenien jälkeen, tälläistäkö sen oikeasti pitäisi olla? Kouluttajan kanssa puhuimme siitä kuinka Doriksen kanssa on tottunut siihen että kaikki tehdään vähän mutkan kautta ja tiettyjä asioita pitää ottaa huomioon. Että asioita ei tehdä niin extempore kuin elokuvissa ja aikaa pitää varata vähän enemän. Pitää olla valppaana ja venyttää omia hermoja, mutta maanantaina tuo kaikki tuntui olevan vain kuin pahaa unta.

Uusia namejakin oli. Käytiin äidin kanssa kaupassa vähän "shoppailemassa", treenipaikan lähettyvillä on K-supermarket tai jokin vastaava. Äiti unohti ostaa nakkeja ja päädyttiin menomatkalla siihen että olisi kiva keksiä jotain uutta. Päädyimme tonnikalapasteijaan tuubissa. Oli hieman pieni riiseni onnesta soikeana. Mukana oli myös jotain lemmikkiosastolta ostettuja nameja jolla saatiin opetetta uusia asioita, kuten sivulta ohjaajan eteen tuleminen ja sivulla seisomaan nouseminen. Kaukokäskyt Doris hallitsee kyllä, mutta kun ohjaajan sivulla seisten pitäisi mennä istu - seiso - maahan kuvio niin menee pienen koirana pää sekaisin.

© Tarja J

Luettelo kylteistä siinä järjestyksessä kun ne löytyivät radalta.
Suluissa on luokka josta kyltti on:

1. Lähtö
2. Istu, seiso, kierrä koiran ympäri (avo)
3. Liikkeestä maahan, kierär koira. (alo)
4. Koira eteen seisten, koira peruuttaa eteenpäin (mes)
5. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen, 3  askelta peruuttaen. (alo)
6. istu, käännös oikeaan, istu. (avo)
7. istu, maahan, istu  (avo)
8. täyskäännös vasempaan (alo)
9. istu, käännös vasempaan, istu (avo)
10. houkutus (avo)
11. hitaasti (alo)
12. normaali vauhti (alo)
13. 270° käännös oikeaan (alo)
14. istu, seiso, maahan (avo)
15. seurate 3 askelta, peruuttaen (avo)
16. käännös vasempaan (alo)
17. istu. käännösoikeaan -> istu. (avo)
18. maali (alo)
Kylttien selitykse löytyvät Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta.

Kesksutelimme kouluttajamme kanssa myös Doriksen hermoista. Dorikselle on hankalaa vain hengata. Hankalaa on olla vain, tekemättä mitään. Kun muut tekee tai ei tee. Paikalla makuu liikeenä onnistuu helposti, mutta kun pitäisi vain maata paikalla odottamassa vuoroaan, ei onnistu. Doris piippaa, turhautuu ja alkaa kuumetessaan haukkua. Keskustelimme siitä kuinka tätä taitoa voisi kitkeä pois. Paljon sitä on saatu jo pois. Doriksenkin keskittymiskyky on parantunut. Tämän takia Doriksen kanssa meneminen ja tekeminen vaatii tavallista enemän hyvää tuulta ja pitkiä hermoja. Sen kanssa pitää keskittyä sen kanssa tekemiseen jotta se ei saa päähänsä purkaa sitä energiaa ja tekemisen tarmoaan johonkin muuhun. Työmoottori sillä on kova, se tekee erittäin mielellään töitä ja paljon, mutta se suhtautuu moniin asioihin vähän ns. virkamiesmäisellä vakavuudella. Näyttelyissäkin, kehässä juostaan joko edestakaisin, ympyrää tai kolmiota. Jos joku yrittäkään vihjata että siellä juostaisii esimerkiksi jonkun kanssa samaa matkaa edestakaisin olisi Doris hyvin tuohtunut asiasta, puhumattakaan junior handler kehien erilaisita kuvioista.

Asiat pitää siis tehdä selkeillä ohjeilla ja napakoilla käskyillä niin että Doris pysyy mukana eikä räjähdä tekemisen puutteeseen. Doriksella vain ei ole kykyä olla paikallaan ja rauhassa kentällä, sen parantamiseen pitää keskittää voimia. Tavoite voi olla suuruudenhullu, mutta pienin askelin kohti rauhallisuutta. Kotona se kyllä kuorsaa sohvalla ihan kauniisti eikä kulje perässä kärpäsenä, mutta kentällä se haluaisi vain tehdä.

© Tarja J.

Pulkkaviritelmiä..

Tiedän että nyt muutma hiski-ihminen nauraa minulle kovaan ääneen kun selitän innoissani kun mun koirat osaa vetää pulkkaa, mutta kun.. Ne vaan on niin suloisia!

Sulan maan aikaan vedetään kärryjä, mutta talvellakin on kiva päästä jatkamaan harrastusta. Siitä syntyikin päätös: hankitaan pulkka. Hieman tuota viriteltiinkin, mutta kyllä se nyt toimii ja on niin hieno. Diego sitä pääasiassa tulee käyttämään terveselkaisenä ja hyvähermoisena. Mutta Doriskin pääsi kokeilemaan tyhjän pulkan vetoa ja voi toista kun se olisi halunnut vaan painaa täysiä hamaan tappiin asti.

Diegon kanssa käytiin vetämässä läheisen päiväkodin lapsia. Lapset on suloisia. Oli ihana kun pojat jotka ensin vannoivat kovaan ääneen että eivät tule koiran kyytiin olivat lopulta ne pojat jotka kyytiin eniten halusivat. Diegon kanssa ollaan vedetty Helsingin Vetokoirakerho ry:n (HVK) riveissä jo puolisen vuotta. Tai äiti sielä lähinnä on juossut, mutta viimeaikoina olen minäkin ollut mukana muutamissa tapahtumissa. Diego tykkää, se nauttii kun saa tehdä töitä, lapset on tietty plussaa. Ja erityisesti se kun lapset antaa nameja palkaksi ja rapsuttaa. Iloisen pojan häntä heiluu entistä enemän.

Doriksen kanssa lajin pariin ylipäätään eksyttiin. Doriksella on ollut huimat yksi asiakas, mutta treeneissä se on vetänyt kärryjä enemänkin. Entisessä perheessä sen kanssa on vedetty pulkkaakin. Vauhtia ainakin tällä kertaa olisi riittäänyt enemänkin. Ja se näkyy kuvissakin. Kaikissa se näyttää lähinnä siltä että koira on lähdössä lapasesta ja´vauhkoontunut, vaikka todellisuudessa olikin ihan käsissä.