Sivut

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Näyttelykausi avattu!

Jos mä edellisessä postauksessa valitin pentukuumeesta niin ehkä mun ei pitäis kun ei mulla taida olla varaa.. Kuka hullu pentukuumeinen tunkee itsensä kahdeksi päiväksi hengaamaan pentunäyttelyyn? Aivan oikein!



Oli mulla hyvä syykin. Pinja, siskoni 11v oli ilmoittettu JH kisaamaan molempina päivinä. Lauantain kisa siis oli neidin ensimmäinen kisa ikinä. Ja upeasti meni, liikutus hyvällä tahdilla, seisotukset ja kontakti, tykkäsin parin työskentelystä ja yllätyin positiivisesti siitä miten rauhallisesti ja rennosti Pinja kehässä oli. Suoritus palkittiinkin sijoituksella joten tuloksena lauantailta plakkarissa nuorempien kolmas.


^Kisakaveriksi päätyi ystäväni Sannin borderterrieri Remu alias suukkko.



Sunnuntain kisa ei Remun väsymyksestä ja Pinjan kokemattomuudesta johtuen mennyt ihan niin hyvin ja sijoitusta ei tullut. Yksilöarvostelussa seisotus ei ollut paras mahdollinen, vaikka lopussa edestakaisten yhteydessä parannus oli huomattava. Pinjan omin sanoin häntä ei jännittänyt yhtään, mutta siskona väitän että jännitystä kyllä oli ilmassa. Minun jännityksestäni nyt ei kannata edes puhua, minä vain tärisin.

Moni tuttu myös sijoittui ja rotukehissäkin oli tuttuja pärjännyt. Onnittelut kaikille tuloksiinsa tyytyväisille. Kiitos myös kaikille hienosta seurasta ja päivän nautuista. Etenkin Vaskimolle joka kuunteli mun höyryymistä kun sunnuntaina junnut oli järjestetty hävettävän huonosti.

Myös Diego pääsi messuille lauantaina. Diego oli ensin vähän junnukehässä kokeiltavana kun teinilauma halus ja sen jälkeen viihdytti lapsia vetämällä heitä kärryissä vetokoirien pisteellä äitini kanssa. Oli kuulemma hurmaannut lapset :)

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Pentukuumetta!

Pentukuume, tuo jokaista koiraihmistä nurkan takana vaaniva, hoitamattomana kohtaloksi oleva sairaus josta myös minä kärsin. Koska kyseessä on sairaus sitä täytyy myös lääkitä. Hoidosta on ristiriitaista tietoa, joidenkin asiantuntijoiden mukaan pentujen tapaaminen ja lässyttely auttaa asiaa ja toisten mielestä taas pennuista mahdollisimman kaukana pysyminen on paras vaihtoehto. Kaikki on kuitenkin yhtämieltä siitä että kumpikaan edellämainituista tavoista ei lopeta sairautta kokonaan, ainoa sairauden tappava ase on oman pennun hankkiminen. Sairaus uusii helposti kun siihen on kerran sairastunut, joten olkaa siis varuillanne ja muistakaa suojautua pentupöpöiltä!

Itse olen taudinkantaja. En kylläkään halua että sairaus koituu kohtalokseni, vaikka olisihan se hienoa kun lehti-ilmoituksessa lukisi kuolinsyyksi pentukuume. Itse kuulun siihen kastiin jonka mukaan pentujen tuoksu, naskalihampaat ja suukottelu auttaa oireisiin joten perjantaina olikin vuorossa kuusiviikkoisia riiseninpentuja. Ai että, onko se suloisia? ON <3_<3












^Kylmänviileenrauhallisesi se yksinkertaisesti vai puree täysiä!

Ja tosiaan, Diego kävi samalla trimmissä kun kasvattajalla oltiin. Heino mies siitä vielä tulee, toivon :)

torstai 14. huhtikuuta 2011

PRKL!....

..Että mä olen liekeissä. Luin jokinaika sitten juttua snautsereista ja niiden koulutuksesta. Kirjoittaja selitti kuinka kukaan muu kuin snautserin omistaja ei voi tietää sitä uskomatonta fiilistä mikä tulee kun snautseri tekee jonkun suorituksen ilmaan minkäänlaisia kommervenkkejä ja väliaikanumeroita. Ja se fiilis on mulla tänään! Videota tai kuvia en ole kummastakaan treenikerrasta saatu, mutta ai että tätä autuuden tunnetta mikä valtaa mielen kun tuo prinsessa tajuaa mitä haetaan ja on aktiivinen, uskottehan mua että se osaa?

Ollaan Doriksen kanssa enemmän ja vähemmän aktiivisesti treenailtu rally-tokoa ja kahden viimeisen illan treenit ovat menneet vähintääkin putkeen. Doris osaa seurata, Doris osaa kääntyä seuratessa 360 astetta, Doris osaa vasemman täyskäännöksen, Doris osaa edetä sekä hitaasti että juosten, se osaa askeleen oikealle ja ennenkaikkea se KESKITTYY!

Toki meillä oli helpot lähtökohdat, Doris on viittävaille valmis BH-kokeeseen äitini treenauksessa. Mutta suuri haaste on ollut saada se toimimaan mun kanssa nätisti, ilman että se vie mua 16-0. Sen lisäksi haasteena on ollut seuraamisen opettaminen ”iloisesti”. Doris on luonteeltaan hieman tosikko välillä kun treenataan, kun taas Rallyillessa mä haluaisin sille sellaisen iloisen JEE-asenteen päälle, mikä sillä on useimmiten vapaalla. On rally-liikkeissä toki sellaisiakin liikkeitä joita ei tottis puolelta löydy, mutta periaatteessa Doris osas jo paljon ennenkuin meidän treenailu alkoi.


Suursnautserius - selittää kaiken.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Koiranhoitajalle olis taas paikka pe-aamusta su-iltaan!

Koko viikonloppu on menty enemmän ja vähemmän karvaisissa merkeissä. Oltiin Parvon kanssa viihdyttämässä aina yhtä ihanaa kääpiösnautserilaumaa Malmilla. Koirat
Irma "Irmeli,The ylitsekävelijä", Loru "The suukko", Diva "The ääni", Saga "The Vauhti" ovat kyllä jokainen niin persoonallinen pakkaus että en osaisi valita suosikkiani tästä joukosta.



Aamut alkoivat sängyssä löhöämisellä ja suukoilla...





... ja jatkuivat keväisen auringonsäteistä nauttien.







Ja loppujenlopuks koirien mallailuun trimmipöydällähän se sitten meni. Saga oli "kovin otettu" hellyydenosoituksista joita yritin hänen kanssa jakaa.



Ja vielä muutama löhöilykuva.. Tehtiinköhän me muuta? Sunnuntaina muutaman tunnin päikkärit ei ainakaan vahvista käsitystä että olisimme.







Noh niin, tulihan siellä muutakin. Nosturissa käytiin vähän kuuntelemassa musiikkia. Tera, Saraste, Lily Among Thorns.. olihan niitä, mutta seura mitä mahtavinta ja muutama tuttukin tuli tavattua.