Epäonnen kuukausi?

Ahma ähtäristä 2008

Lokakuu on meillä ollut jotenkin sellainen epäonnisuuden multihuipentuma, tai ainakin hirmu lähellä.
Alkuun Diego tuintui taantuvan pentuajoille järsiessään syyskengistäni kantapäät pois, JEE!. Olisi edes tehnyt sen niin että olisi kärsinyt ylipitkästä yksinoloajasta, mutta ei. Herra päätti että mun päikkärit oli liian pitkät, joten olin kotona kun kaikki tapahtui. Asiasta selvittiin kyllä ketutuksesta huolimatta. ja äitikin jopa kivasti susotui ostamaan uudet syyskengät. Asia laukesi kivasti, vaikka hyvien kenkien menetys on aina harmi, etenkin kun allekirjoittanut on maailman huonoin kenkien shoppailija.

Eipä siinä mitään, tästä viikko niin Diego vähän innostui, löi päänsä mun alaleukaan ja multa mureni yksi ylähampaista palasiksi. JEE! En olisi tosin edes huomannut asiaa jollen olisi huomannut hampaanpalasia sussani, kysessä oli onneksi juurihoidettu hammas. Hammaslääkäripelkoiselle tämä kuitenkin oli lähes maan kaatava tapaturma. Hammaslääkärissäkin on nyt käyty ja uusi hammas tulee marraskuun puolivälin jälkeen.

Minä ja Doris 5/2010 ©Iina

Diego herra varmasti on viimeisten tapahtumista huolimatta vain nauttinut elämästään ja heilutellut häntäänsä. Viimeaikoina herra kyllä on osoittanut merkkejä alkavasta murrosiästä, tosin onneksi vain äidin kanssa, minulla ei juuri nyt olisi ollenkaan voimia taistella minkään hormoonihirviön kanssa. Niitä päiviä kauhulla odotellessa

Kolmas epäonni joka meitä on kohdannut on siskoni. Voikohan noin sanoa? Noh vasta vähän yli vuoden vanha läppärini, rakas aarteeni on nyt hajalla sillä sisareni pudotti sen lattialle ja siitä murtui se piikki johon "piuha" eli se muuntajahässäkkävirtajohto liitetään. Siksi olen hermot kireellä ja ärsyyntynyt erittäin usein. Valokuvaajat tietää mitä on kun kamera/putki on rikki tai ei omista sitä väliaikaisesti. On hyvin turhauttavaa tapella vanha pöytäkoneen kanssa siitä voiko neljää välilehteä pitää aiki samaan aikaan kun keskustelee msn:ssä kun yläkerrassa olisi kone joka toimisi moittettomasti ja jossa olisi kaikki tarvittavat ohjelmat. Eniten ehkä kaipaan kuvankäsittelyohjelmia ja Spotifyitä.
Mm. tästä syystä nyt nähtävät kuvat ovat vanhoja, vanhan koneen syövereistä-

Tunnustuksia :)

Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

KÄÄK! Tälläiseen ne sitten meidätkin. Ja kun haasteitä tuli kaksinkin kappalein niin pakkohan se oli, Kiitos siis Ira ja Noora : )

Haasteen voisin pistää eteenpäin vaikka Sussulle ja Ocalle, Marille ja Jarolle, Miitalle, Lennokkaille, Idalle laumoineen, Vauhtipeikoille ja Josefinalle ja Amorille,

Asiaan:
1. Doris on aina ollut porukan äijä. Porukan kovis, coolein ja hempeilyvastaisin. Doris on aina ollut söpöilijä vain pimeässä kun kukaan ei varmasti näe... Mutta viime aikoina Doriksella on ollut suuria julkisia hempeilykohtauksia ja se on monta iltaa nukkunut sohvalla vieressä ja kuono näppäimistöllä.

2. Kumpikaan koiristamme ei pussaa. Diego on herrasmies ja antaa vain kohteliaita "poskisuudelmia" tai pikemminkin poskiposkea-vasten sarjoja. Ja Dorishan hempeile, naisten hommaa sellainen.

3. Suurinpiirtein kaikki "normiharrastajat" pitää Diegoa paljon komeampana koirana. Se pärjää mätsäreissä paremmin ja sitä kysellään junnuihin lainaan, vaikka oikeasti Doris on rodunomaisempi. Onhan Diego uros, raamikkaampi ja näyttävämpi mutta silti Doris on paremman näköinen rotumääritelmään verratessa.

4. Meillä kotona koirat kulkee tyylikkäästi lässytyslempinillä Lehmä ja Mursu. Kukin voi itse päätellä kumpi on kumpi, vaikka selkeä jako tuo minusta on. :D

5. Meillä on äiti nauranut minulle ja Diegolle monet kerrat Diegon ollessa pentu kun opeteltiin seisomaan paikallaan. Oli sitä mieltä että ei se näyttelyelämä mitään treeniä tarvii, sehän on vain seisomista paikallaan ja nätisti ravaamista. Myöhemmin kun Diego tyylikkäästi liisi muiden hirmujen seassa kehissä niin äitikin oppi että kyllä sitä vähän tarvitsee treenata.


6. Kun meillä leikataan kynsiä on molemmat ihan into piukeena mukana. Kun toisen kynsiä leikataan odottaa toinen vuoroan vieressä nätisti vapaasta tahdostaan. Samoin trimmaus on sellaisen "Äiti, äiti, minä MYÖS" reagtion aikaan saava. Doriksella myös suihku ja Diegolla föönaus.

7. Doris on ensimmäinen koira jonka tiedän todella olevan innoissa joulusta. Kun kuusenjalka odottaa sisällä kuusta Doris nukkuu sen vieressä. Kuusen koristeluss pitää olla mukana ja kun lahjat on kuusen alla niitä pitää kyllä käydä kiertelemässä, mutta niitä ei kyllä avata ilman lupaa, ei edes yritetä. Ruo'asta nyt puhumattakaan.


8. Jos koiria kuvataan on Doris oikea poseeraaja. Siitä saa yleisesti paljon kauniimpia kuvia kuin toljona möllöttävästä Diegosta joka vain istuu ja heiluttaa häntää.

Koiratkin tykkää hulluista päivistä.

Satun olemaan koulussa ihan stockan vieressä. Hullulla päivilläkin tuli piipahdettua koska, noh onhan ne hullut päivät. Hienosti leikki Diego Doriksen Skinneeez" "raato-lelulla" kuten meillä sitä kotoisasti kutsutaan. On se suuren suosion saavuttanutkin. Sitten kävi näin:







Kaikista eniten hauskuutti lelun mukana olleeen "paketin", tai mikä se on, se sellainen pahvi jossa se roikkui, esittelyteksti. Koirammehan siis ovat nykyään lähes täydellisiä metsästyskoiria, oikeista petoja. Varsinkin Diego, varokaa vain :'D

AD Gigabit Krupp Diamond

Diego ja äiti suorittivat tänään 09.10.2011 kestävyys- eli AD-kokeen hyväksytysti. On ne vaan pro vaikka itse sanonkin. Keskinopeus oli reissulla kohonnut jopa 14km/h joka on meidän sunnuntairavaajalta huisin paljon. Treeneissä päästiin keskimäärin siihen 12½-13km/h. Eräänkin kerran pyöräillessä lenkillä ollut mies juoksi meistä ohi vaikka mä olin pyöräilemässä hurjan ison urosriisenini kanssa joka juoksi mielestään vähintäänkin _täysii_! :'D

Ehkä ne kaverit pyöräillessä tekivät omat tehtävänsä sitten nopeuteen. Harkka-ajoillakin oltaisiin vielä päästy läpi, mutta tottakai nopampikin on sallittua. Äiti oli hieman huolissaan nopeuden vaikutuksista koiran väsymystilaan, mutta se mitään väsynyt ollut. Hienosti jaksoi herra poseerata pyörän kanssa ja leikkiä vielä pallolla ominensa kun Doris taas vietti "olen ämmä ja mökötän kaikille" päiväänsä..



AD-kokeen selitys löytyy mm. täältä