Kirjoittajana toimii 18-vuotias teini jonka elämä koostuu lähinnä koirista, partiosta ja valokuvaamisesta. Puhun ihan liikaa ja olen muutenkin hyvinkin sosiaalinen nuori. Koiria meillä on ollut niin kauan kun muistan ja ähän sitä ennenkin. Molemmat vanhempani ovat koiraihmisiä ja sitäkautta olen minäkin nätisti kasvanut koiriin kiinni. Oman koirani Usvan lopetin toukokuussa 2010 kynsisairauden pahentuess. Tällä hetkellä en omista omaa koiraa, mutta puuhaan joko muiden koirien kanssa koiranäyttelyissä, hoitokoirien muodossa tai perheenjäsenten koirien kanssa.
Perheeseen kuuluukin tällä hetkellä äidin kaksi suursnautseria. Iso D ja pikku D.
Iso D eli Doris on meidän 5v prinsessa. Neiti jossa on virtaa, poweria ja tulta ja tappuraa enemmän kuin välillä olis hyvä, mutta aivan ihana tapaus kyseessä. Doris on perhettään kohtaan todella lojaali ja äärimmäisen hyvä ystävä. Siinä missä se välillä saa hiukset harmaantumaan ja hermot riekaleiksi niin yhtä lailla saa aikaan suuria tunteita kun asiat menevätkin juuri niin kuin pitävät. Doriksen harrastuksiin kuuluu järjestyksen lisäksi tottis ja mun kanssa rally-tokon alkeet sekä temmpuilu.
Sitten on pikku D eli Diego 11kk. Diegon voi määritellä vain yhdellä tapaa ja se on ”iloinen hönö”. Kyllä siitäkin varmaan joskus vielä macho uros tulee, mutta tällä hetkellä se on häntäänsä heilutteleva nuori höppänä joka rakastaa kaikkia, pussailee kaikkia ja halua tulla syliin. Diegolla on sio nenä ja se harrastaa jäljestystä, koirnäyttelyitä. Mä yritän silloin tällöin opettaa Diegolle erilaisia temppuja, mutta ehkä mua ei oo tarkoitettu uroksia varten. Kauniisti sanottuna Diegolla on maailan pisimmät piuhat eikä se oo muutenkaan mikään ovelin kettu :D
Ohessa myös muutama muu kuva kuvaamaan elämääni.
