2011 What a year it was!

Varoitus: Luvassa paljon lässytystä, muistelemisia, kuvia sekä "kanaemoilua!"

Mikä vuosi tosiaan. Blogiin on eksynyt tänä vuonna kaikenkaikkiaan 23 postausta eli melkein kaksi kertaa kuussa olen juttuja rustaillut ylös. Paljon enemmän olisi varmasti voinut vielä kirjoittaa, mutta kerran lahopää, aina lahopää. "Meidän tiimillä" oli upea vuosi. Ei sillä etteikö siihen olisi mahtunut upeiden kokemusten lisäksi myös itkua ja hammasten kiristystä, mutta sellaista tämä koiraharrastaminen on.

Diego Lahden ryhmiksessä 2011

Hammalgårdens Back To Stay "Pippi", Sensen Mann Venja " Venja", Toalmark Jove, Benchmark Rhamantus Cymro "Nick" Kiikala 3/2011

Anett & Nasse Ryp2

Sanni ja  Ossequente Filibuster "Onni" JH 5 lauantaina

Doris & Diego partioviikon pikku partiolaiset

JH 3 Nutro Puppyssä 2011

Diego & Äiti vetämässä. Katsokaa millainen koipieläin Diego on!

Pinja ja Diva Aptuksessa JH ei sij.

Sanni & Simo JH 1/1 <3

Doris Oulussa.

Osa kennel Fardarrigh kasvattajaryhmää

Letskari Pinja & Remu

Letskari Linda & Diego

Diego The Poro!

Diego The Poro!

Diego Joulukuussa 2011 

Nekku & Diego messarissa

Alkuvuosi starttasi käyntiin heti Lahden ryhmänäyttelyssä sekä Turun KV:ssä Tammikuussa. Diego oli ilmoitettu molempiin sekä Lahdessa vielä Diego "starttasi" junnukoiran uransa Elinan kanssa. Molemmista näyttelyistä napttiin EH kotiin viemisiksi eikä Elina junnuissakaan päässyt jatkoon, mutta kivaa oli ja sehän on tärkeintä. Ensimmäinen näyttely pentunäyttelyn jälkeen alkoi meillä siis ihan hyvin, vaikka alkuun liukkaat lattiat jännittivätkin herraa hirmuisesti

Tämän blogin kirjoittelu alkoi helmikuusta. Helmikuussa pidettiin taukoa suuremmista harrastuksista, keskityttiin kai vain nauttimaan elämästä. Maaliskuussa tuli eteen elämäni ensimmäinen ulkomainen koiranäyttely sekä näyttelyreissu Latviaan, Riikaan. Mukana oli pari sakansapaimenkoiraa, pari cocceria, pari whelssiä ja yksi dogo argentino, neljä ihmistä ja laadukkaaat jutut. Iso kiito isälleni ja Anetille jotka ottivat mut mukaan reissuun. Menestystäkin tuli. Dogo Kärppä, tuo ihanainen huonetoverini (omistajineen) oli pn2, Sushukkas Venja VSP-pentu ja whelsit rop, ryp2 sekä vsp. Kotona harjoiteltiin erilaisia temppuja, naksutin oli siirtynyt osaksi arkea ja sen kanssa treenaus oli inspiroivaa. Myöskin rallykärpänen puraisi taas allekirjoittaneeseen ja Doriksen kanssa aloitettiin treenaaminen.

Huhtikuussa jatkettiin näyttelyharrastusta ja jo toinen meidän perheestä eksyi kehänauhojen sisäpuolelle. Siskoni tietysti. Siskoni 11 vuotta oli ilmoitettu junior handler kehään. Kisakaveriksi loppujenlopuksi päätyi molempina päivinä borderterriari Remu. Suuri kiitos Sannille Remun lainasta. Lauantaina menestyksekkäästi ikäluokassaan kolmas. Sunnuntaina ei menestystä tullut, mutta hienoa toimintaa kehässä oli havaittavissa. Myöskin Sanni oli kisaamassa, kisasi kaverinaan "meidän" Onni ja hienostihan se nainen onnistui ja tuloksenä ikäluokkansa viitonen. Omien risupartojen kanssa tehtiin taas hommia hajanaisesti. Diegolla oli lemmikkimessuilla ensimäinen virallinen vetotapahtumansa ja hyvinhän se meni.

Tuohon aikaan Diego tosiaan oli aikamoinen koipieläin. Huhtikuussa käytiin myös kasvattajalla trimmissä kesän näyttelyitä ajatellen. Doriksen kanssa treenailtiin rallya, kärsittiin myös harmaita hiuksia kun neiti lopetti "vieraskoreilun" ja paljasti todellisen narttu-luonteensa. Tuon ämmän kanssa treenatessa menee kyllä välillä todellakin hermot. Ei kestä minun pääni ja hermoni. Doriksella täytyy olla hyvät hermot että se jaksaa elää itsensä kanssa :D Huhtikuussa käväisin myös hoitamassa Vaskimon koiria, käppänälaumaa. Kyllä mustakin ehkä joskus vielä tulee ihminen joka kykenee hallitsemaan pikkukoiriakin. Ainakin näin jälkikäteen katsottuna tämä Vaskimon  koko vuoden jatkunut tehotreeni on auttanut asiaa.

Kevätkin lopulta tuli. Doriksen kanssakin treenaaminen edistyi "valoa tunnelin päässä" teema tuli esiin ja hetkittäin oli jopa ihan hauskaa. Ja on vuoden aikana kehityttykin. Doris on kisavalmis alokasluokkaan ja lähes kaikki liikkeet onnistuu käskyllä eikä enää vain ohjaamalla. Kyllä siitä vielä rallyriiseni tulee, ensivuonna yritetään sitten oikeesti kisoihinkin. Jos en muista sanoneeni tätä niin potkikaa takamukselle. Keväällä oli myös aika iloita ystävien puolesta. Miitta voitti Tampereella jh sm-osakilpailun ja Sanni voitti sen "kotinäyttelyssään" Aptus Showssa Helsingissä. Myöskin Jennyn PM3 on upea saavutus. Molemmista naisista sai taas olla niin kovin ylpeä. Aptus show kokonaisuudessaan meni loistavasti, tunnelma oli hyvä ja hauskaa oli.

Sitten koitti kesä. Aktiivisten näyttelyiden aikaa. Töissä raatamisen aikaa ja ystävien kanssa sekoilemisen aikaa. Kaikkia tuli tehtyä niin paljon että voi taas kivasti odottaa ens kesään että jaksaa taas reissata ja nauraa ja hillua. Kesän alussa korkattin Doriksen kassa möllit rallyssa tuloksin 93/100pistettä. Eli oltaisiin menty heittämällä läpi jos oltaisiin oltu virallisissa. Heinäkuun alussa oli Karjaan näyttely. Diego oli ilmoitettu, tuloksen EH kilometrin mittaisella ihan hyvällä arvostelulla. Heinäkuussa tehtiin näyttelyreissu myös Ouluun asti. Ensimäisen päivän kaatosateessa tuloksia Diego "The Helinäkeijulle" H ja Dorikselle EH. Sunnuntaina hieman paremmin tuloksin. Diegolle EH ja Dorikselle EH AVK4. Sieltäkin kotiuduttiin lopulta ihan ehjin nahoin. Jopa äitini selvisi reissusta, vaikka kyseessä olikin näyttelyreissu

Elokuussa alkoi arki, vaikka ilmat suosivatkin meitä pitkälle syksyyn ja töitäkin tuli tehtyä elokuun loppuun asti. Terri-Eri oli tällä kertaa Lohjalla ja mukana oltiin myös me. Olin auttamassa Irlanninterriereiden kasvattajaryhmässä Sannin kanssa ja Pinja kisaki junnuissa. Pikaisen aikataulujen päällekkäisyyden ja nopean koiravaihdon takia hieman jännitti tuo lapsosen kehä, mutta ihan hyvin se meni kuitenkin tuloksella 1/2 Iran vieden voiton ansiokkaasti. Kiitos Iralle koiran lainasta ja kaikille paikalla olleille seurasta. Myös tuttujen menestyksestä voin onnitellan näin jälkikäteenkin. Erit. Junin vuoden silkkinuoren palkinnosta. Iran Roosa on edelleen kysytty kisakaveri meilläpäin.

Heinäkuussa todettiin myös Doriksen selässä häikkää niin että kaikki harrastaminen pientä aivojumppaa lukuunottamatta jäi tauolle. Tilennetta seuraillaan edelleen, arki sujuu kuitenkin oikein nätisti. Kesä kääntyi syksyyn. Syksyllä oli edessä muutamakin näyttely. Tuomarinkartanon ryhmänäyttely jossa Pinjalla ja Irmalla tuloksena JH 3. Olin myös kuvaamassa ryhmäkehät järjestäjille, ensimäinen kuvauskeikka oikeasti ja se oli huisia, mulla oli niin kovin kivaa. Let's Gossa oltiin myös kisaamassa sunnuntaina. Pinja & Remu JH ei sij. tällä kertaa, mutta Diego the karvamonsteri ja Linda olivat ihan huippuja ja pääsivät sijalle JH 3.

Sen jälkeen mentiinkin aika sumussa. Mitään ei saatu oikeastaan aikaan ja nautittiin vaan elämästä. Yhdessä pentunäyttelyssä käytiin pyörähätämässä niin että Diego oli junnulainassa. Lauantaina Nekun kanssa ei  sijaa, mutta sunnuntaina Sannin kanssa JH3. Kunnes Marraskuussa aktivoiduttiin ja Diegon kanssa oltiin vetämässä lapsia joulutapahtumissa kärryillä ja oltiin muutamissa HVK:N vedoissa mukana. Diego the poro. Joulukussa toki oli "The Messari". Itse olin koko viikonlopun tiiviisti töissä, mutta Diego oli lauantaina Nekulla lainassa ja sen mitä olen kerennyt nähdä kuvista ja videolta niin ne oli upeita <3 Pääsiväthän ne kymmenen parjaan joukkoonkin. Pinjan kanssa kävi niin että siltä lähti koira alta parikin kertaa, toisessa tapauksessa omistajan lahopäisyyden takia ja toisessa tapauksessa ärhäkän vatsataudin takia, mutta lainakoira kuitenkin löytyi paikan päältä ja Pinjakin pääsi kehään. Tuloksena vauhdikas esiintyminen ja JH ei sij. Sunnuntaina kuitenkin JH-finnalissa Jenny ja collie SM JH 5 ja Miitta ja setteri JH 4. Upeita naisia mulla ystävinä!

"Oisit sä mun pingviini?" <3

Täytyy kuitenkin muistaa yhtä ihmistä erikeen. Tämä ihminen on ilkikurisesti nimeltään Parvo eli Vilja. Vilja on mulle aivot, järki, logiikka, hermot ja ehtymätön positiivisuuteni. Noh, ihminen Parvokin on, mutta se annettakoon hälle anteeksi : D Parvo on kuitenkin katsonut ne monet kiukut, hermonromahdukset, kiukunpuuskat, väsymykset, aikaiset aamut, pettymykset, ilot, naurut, tasottomat jutut ja epäselvät selitykset. Jokaisella koiraharrastajalla pitäisi olla oma Parvo, se pelastaa niin monta päivää!

Onnitteluni jos olet jaksanut lukea tänne asti. Kiitos kaikille tästä vuodesta, se oli varmasti erilaisempi kuin mikään muu aikaisemmin. Moni asia ei olisi onnistunut ilman ystävien tukea, turvaa ja kettuilua. Epämääräiset folkinesityskoulut, "Nealla on hauskaa, muita pelottaa"-päiviä ja väsyneitä juttuja joita on hyvä olla nyt muistelematta koko elämä olisi täysin turhaa. Vaikka koiramaailmaa aina haukutaan sen petollisuudesta ja kieroudesta. Koiraihmisistä sanotaan että "niitä pitää ensin vähän tutkia onko sen lintuja vai kaloja ja sitten vasta tutustua". Siitä kaikesta huolimatta mä en vaihtaisi elämääni mihinkään enkä varsinkaan harrastuksiani koirien parissa. Olette hurmaavia! 

Kiitos  kaikesta ja anteeksi kaikki. Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikö niin että me tehtään tästä vielä paremppi, eikö niinn?!?