Joulun odotusta

Doris 23.12.2010

Täällä odotellaan joulua innolla. Doris on ollut tapnsa mukaan mukana kaikessa. Doris on meidän perheen jouluintoilija. Ihan sama kenen paketti ja mitä se ssältää niin Doris on mukana paketoimassa. Jos paketti on pöydällä se saa kyllä olla siinä mutta sitä pitää aikaajoin käydä tökkimässä. Kun valmistetaan piparkakkutaloa, pitää valmistajaa käydä satunnaisesti tökkimässä jotta se varmasti muistaa Doriksen olevan mukana. Doris istuisi penkillä mielellään vieressä seuraamassa tapahtumia. Se osaa, ihme kyllä, odottaa niin kauan kunnes saa luvan tehdä jotain, eli paketteja ei auota tai pipareita varasteta pöydältä ilman lupaa. Siivoamisessakin Doris on mielellään mukana, omat lelut kannetaan pyyn nöstä vauhdikkaasti niiden omalle paikalle ja muuten vaan hyöritään mukana kun joku tekee jotain.

Olen myös kuvaillut Doriksen joulunodotusta, joten toivotaan että saamme aaton aikaan hieman kuvamateriaalia siitä kuinka meillä sujui joulu. Tämän vuoden joulu on tarkoitus viettää kotona perheen kesken, myös Parvo tulee kylään, syömään ja jakamaan lahoja. Niin ilkikurista kuin se onkin niin ystäväni Parvo on Doriksen suosikkilistalla vieraiden kohdalla kyllä top kolmosessa. Parvo kun ei pelkää tuota lehmää, ymmärtää sen elävän hyvin köyhää elämää meidän idjoottien kanssa ja tarvitsevan paljon huomiota. Parvo on meillä päivien pelastus, monessakin mielessä.

Vuoden 2011 piparkakkutalo

Tottakai piparkakkutalolla pitää olla oma vahtikoira ;P

ps. Kehottaisin teitä pantoihin hullantuineita ystäviämme vilkaisemaan  Jadelicious pantojen blogin. On se vaan taitava tekemään pantoja tuo "Jaden mamma" :)

Siivousta

En ole vielä saanut aikaan sitä trimmipostausta, en vaan osaa...

Mutta meillä on siivoiltu, mikä itsesään on jo ihme.. Apuna, kukas muukan kuin Doris. Jos joku on kuullut sellaisen sanonan suursnautsereista että ne on "kaikessa mukana" niin se pitää kirjaimellisesti paikkaansa.

Se on ihan sama istutatko kukkia vai neulotko, riiseni on mukana.

Pahoittelen webbarin laatua.

Esittelyssä mitä parhain siivousseura: imuroi, nostaa, taukoseurailee, piristäjä ja tsemppari.

"Vaativa tuijotus, kuono näppäimistöllä tai tökkiminen ovat hyväksi havaittuja tekniikoita estää naamakirjailu" kommentoi seuralainen .
Ja jos lukitset seuralaisen yläkertaa portin taakse se pitää itsestään meteliä niin kovin että on huomattavasti käyttäjäystävällisempää ottaa se mukaan.

Ei meillä muuta tälläkertaa :D

  

Murmelit esittelyssä

Luru

Itse kun olen tälläinen riisenisti nin välillä on kiva käydä hakemassa positiivista energiaa ihanista murmeleistni Pihlajamäessä. Lauma voi jakaa kahtia on mustat ja valkoiset. En tiedä kertooko lauman värit jotain omistajasta, toivottavasti ei, sillä silloin minä en tiedä mitä on mustavalkoisuus. Kun tutustuin laumalaisin, ne olivat kaikki "vain käppänöitä". Yksi oli ylitse muiden, mutta muuten ne olivat kaikki vain ihania, hurmavia, partanaamoja. Yllättävän nopeasti opin tuntemaan jokaista enemmän ja enemmän. Isokoiraihmisestä alkoi pikkuhiljaa kuoriutua pikkukoira ihminen, mutta vain kääpiösnautserin verran.

Lauman mies. Tuo uljas runsaspartainen komistus jonka tyyneyttä ja rauhalisuutta voi vain suu auki ihailla on Eddy. Eddy joka ensimäisten kertojen aikana tyylikkästi tervehti ja lähti sitten mamman luokse tuijottelemaan minua, kuinka kehtaankaan tulla häiritsemään hänen ja mamman naamakirjailuja.Olin varma että minussa on jokin vika kun tuo eläin ei vaan lämmennyt mulle. Kaimalleni Nealle Eddy kyllä lämpesi ja se valloittelevatin aika-ajoin junior handler-kehiä yhdessä. Koiramaailmassa usein tuttu kateus iski tähänkin neitiin. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja Eddykin lämpesi minulle ja nykyään saankin nauttia herran huomionsoituksesta ja toimia rapsutuskoneena enemmän kuin tarpeeksi. Hieno mies, ei voi muuta sanoa.

kuvissa. oik. Irmeli ja vasemmalla Luru pussaa ja Diva tunkee väliin.

Istuessani sohvalla katsoen tappavan tylsä televisio-ohjelmaa, en voinut olla nauramatta kun sylissäni istui pieni musta kääpiösnautseri jonka kieli ei vain pysynyt omassa suussa "Loru" eli kotoisammin Luru. Olen aina luullut että snautseri-suvulla on tapana aina välillä kärsiä huonoista päivistä kun mikään ei mene oikein ja kaikki kiukuttaa. Tässä ilmeisesti on se poikkeus joka vahvistaa säännön. Koira jolla en ole ikinä nähnyt huonoa päivää. Häntä heiluu ja korvat heiluu.

Diva

Sitten on Diva. Diva on koira jonka kanssa mulla meni hetki päästä samalle tasolle. Diva on lauman pieni prinsessa. Diva on kovin hellyyden kipeä, helppo ja kaikin puolin ihastuttava daami. Divan kanssa ei mistään asiasta ole vielä tarvinnut vääntää kättä. Diva on se joka useinmiten tuijottaa minua kuin olisin täysin pelle.

Saga on samaa sarjaa Divan kanssa tuon ajatusmaailma asian kanssa. Saagankin kanssa meni hetki että rouvan luonne pääsi oikeuksiinsa. Saga on se joka kylä tulee rapsutettvaksi kun silmä välttää, mutta ei ole ensimmäisena naama kiinni naamassa kun saavun paikalle. Ei tee itsestään suurta numeroa mutta kun Saagan huomioi niin sän kyllä varmasti sulattaa sydämesi.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä on Irma eli Irmeli eli murmeli. Irmeli on se koira joka muuttaisi meille heti jos se ei olisi jo löytänyt hurmaavan kodin itselleen. Irma on ämmä isolla ä:llä. Irma on huomionkipeä, kettuileva, jääräpäinen, mutta samalla hurmaava. Tiedä sitten onko vika täälläpäässä kun ihastun tuollaisiin narttuihi. Irma on kuitenkin ihan julkisesti se yksi ylitse muiden, vaikka kuinka hullaannun koko laumasta niin Irman veisin mukanani jos en tietäisi että omistaja on  omistaja skarppina ja huomaisi sen heti.

Tälläinen lauma täällä. Nämä kaikki viisi ovat minun murmeileitani. Irma murmelini ja Pihlajamäki toinen koti. Tänne on aina ihana tulla. Joskus kun on niitä päiviä että miettii miksi on tutustunut yhteenkään koiraihmiseen kun kaikki ovat vain älllöjä niin tänne voi tulla ja muistaa miksi koirat ovat se jolla elämän meinaan täyttää ja miksi haluan sitä myös ystäviltäni.

Inkan kanssa kehänlaitajuoruilut ja Diego 1/2010 <3

Pahoittelen blogissa vallinnutta hiljaisuutta. Tietkokoneeni on ollut rikki ja huollossa, jotenka motivaatio on ollut kateissa. Mutta olemme taas täällä ja kunhan saan kuvat otettua siisteistä koirista niin päästään asioissa eteenpäin : )

Epäonnen kuukausi?

Ahma ähtäristä 2008

Lokakuu on meillä ollut jotenkin sellainen epäonnisuuden multihuipentuma, tai ainakin hirmu lähellä.
Alkuun Diego tuintui taantuvan pentuajoille järsiessään syyskengistäni kantapäät pois, JEE!. Olisi edes tehnyt sen niin että olisi kärsinyt ylipitkästä yksinoloajasta, mutta ei. Herra päätti että mun päikkärit oli liian pitkät, joten olin kotona kun kaikki tapahtui. Asiasta selvittiin kyllä ketutuksesta huolimatta. ja äitikin jopa kivasti susotui ostamaan uudet syyskengät. Asia laukesi kivasti, vaikka hyvien kenkien menetys on aina harmi, etenkin kun allekirjoittanut on maailman huonoin kenkien shoppailija.

Eipä siinä mitään, tästä viikko niin Diego vähän innostui, löi päänsä mun alaleukaan ja multa mureni yksi ylähampaista palasiksi. JEE! En olisi tosin edes huomannut asiaa jollen olisi huomannut hampaanpalasia sussani, kysessä oli onneksi juurihoidettu hammas. Hammaslääkäripelkoiselle tämä kuitenkin oli lähes maan kaatava tapaturma. Hammaslääkärissäkin on nyt käyty ja uusi hammas tulee marraskuun puolivälin jälkeen.

Minä ja Doris 5/2010 ©Iina

Diego herra varmasti on viimeisten tapahtumista huolimatta vain nauttinut elämästään ja heilutellut häntäänsä. Viimeaikoina herra kyllä on osoittanut merkkejä alkavasta murrosiästä, tosin onneksi vain äidin kanssa, minulla ei juuri nyt olisi ollenkaan voimia taistella minkään hormoonihirviön kanssa. Niitä päiviä kauhulla odotellessa

Kolmas epäonni joka meitä on kohdannut on siskoni. Voikohan noin sanoa? Noh vasta vähän yli vuoden vanha läppärini, rakas aarteeni on nyt hajalla sillä sisareni pudotti sen lattialle ja siitä murtui se piikki johon "piuha" eli se muuntajahässäkkävirtajohto liitetään. Siksi olen hermot kireellä ja ärsyyntynyt erittäin usein. Valokuvaajat tietää mitä on kun kamera/putki on rikki tai ei omista sitä väliaikaisesti. On hyvin turhauttavaa tapella vanha pöytäkoneen kanssa siitä voiko neljää välilehteä pitää aiki samaan aikaan kun keskustelee msn:ssä kun yläkerrassa olisi kone joka toimisi moittettomasti ja jossa olisi kaikki tarvittavat ohjelmat. Eniten ehkä kaipaan kuvankäsittelyohjelmia ja Spotifyitä.
Mm. tästä syystä nyt nähtävät kuvat ovat vanhoja, vanhan koneen syövereistä-

Tunnustuksia :)

Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

KÄÄK! Tälläiseen ne sitten meidätkin. Ja kun haasteitä tuli kaksinkin kappalein niin pakkohan se oli, Kiitos siis Ira ja Noora : )

Haasteen voisin pistää eteenpäin vaikka Sussulle ja Ocalle, Marille ja Jarolle, Miitalle, Lennokkaille, Idalle laumoineen, Vauhtipeikoille ja Josefinalle ja Amorille,

Asiaan:
1. Doris on aina ollut porukan äijä. Porukan kovis, coolein ja hempeilyvastaisin. Doris on aina ollut söpöilijä vain pimeässä kun kukaan ei varmasti näe... Mutta viime aikoina Doriksella on ollut suuria julkisia hempeilykohtauksia ja se on monta iltaa nukkunut sohvalla vieressä ja kuono näppäimistöllä.

2. Kumpikaan koiristamme ei pussaa. Diego on herrasmies ja antaa vain kohteliaita "poskisuudelmia" tai pikemminkin poskiposkea-vasten sarjoja. Ja Dorishan hempeile, naisten hommaa sellainen.

3. Suurinpiirtein kaikki "normiharrastajat" pitää Diegoa paljon komeampana koirana. Se pärjää mätsäreissä paremmin ja sitä kysellään junnuihin lainaan, vaikka oikeasti Doris on rodunomaisempi. Onhan Diego uros, raamikkaampi ja näyttävämpi mutta silti Doris on paremman näköinen rotumääritelmään verratessa.

4. Meillä kotona koirat kulkee tyylikkäästi lässytyslempinillä Lehmä ja Mursu. Kukin voi itse päätellä kumpi on kumpi, vaikka selkeä jako tuo minusta on. :D

5. Meillä on äiti nauranut minulle ja Diegolle monet kerrat Diegon ollessa pentu kun opeteltiin seisomaan paikallaan. Oli sitä mieltä että ei se näyttelyelämä mitään treeniä tarvii, sehän on vain seisomista paikallaan ja nätisti ravaamista. Myöhemmin kun Diego tyylikkäästi liisi muiden hirmujen seassa kehissä niin äitikin oppi että kyllä sitä vähän tarvitsee treenata.


6. Kun meillä leikataan kynsiä on molemmat ihan into piukeena mukana. Kun toisen kynsiä leikataan odottaa toinen vuoroan vieressä nätisti vapaasta tahdostaan. Samoin trimmaus on sellaisen "Äiti, äiti, minä MYÖS" reagtion aikaan saava. Doriksella myös suihku ja Diegolla föönaus.

7. Doris on ensimmäinen koira jonka tiedän todella olevan innoissa joulusta. Kun kuusenjalka odottaa sisällä kuusta Doris nukkuu sen vieressä. Kuusen koristeluss pitää olla mukana ja kun lahjat on kuusen alla niitä pitää kyllä käydä kiertelemässä, mutta niitä ei kyllä avata ilman lupaa, ei edes yritetä. Ruo'asta nyt puhumattakaan.


8. Jos koiria kuvataan on Doris oikea poseeraaja. Siitä saa yleisesti paljon kauniimpia kuvia kuin toljona möllöttävästä Diegosta joka vain istuu ja heiluttaa häntää.

Koiratkin tykkää hulluista päivistä.

Satun olemaan koulussa ihan stockan vieressä. Hullulla päivilläkin tuli piipahdettua koska, noh onhan ne hullut päivät. Hienosti leikki Diego Doriksen Skinneeez" "raato-lelulla" kuten meillä sitä kotoisasti kutsutaan. On se suuren suosion saavuttanutkin. Sitten kävi näin:







Kaikista eniten hauskuutti lelun mukana olleeen "paketin", tai mikä se on, se sellainen pahvi jossa se roikkui, esittelyteksti. Koirammehan siis ovat nykyään lähes täydellisiä metsästyskoiria, oikeista petoja. Varsinkin Diego, varokaa vain :'D

AD Gigabit Krupp Diamond

Diego ja äiti suorittivat tänään 09.10.2011 kestävyys- eli AD-kokeen hyväksytysti. On ne vaan pro vaikka itse sanonkin. Keskinopeus oli reissulla kohonnut jopa 14km/h joka on meidän sunnuntairavaajalta huisin paljon. Treeneissä päästiin keskimäärin siihen 12½-13km/h. Eräänkin kerran pyöräillessä lenkillä ollut mies juoksi meistä ohi vaikka mä olin pyöräilemässä hurjan ison urosriisenini kanssa joka juoksi mielestään vähintäänkin _täysii_! :'D

Ehkä ne kaverit pyöräillessä tekivät omat tehtävänsä sitten nopeuteen. Harkka-ajoillakin oltaisiin vielä päästy läpi, mutta tottakai nopampikin on sallittua. Äiti oli hieman huolissaan nopeuden vaikutuksista koiran väsymystilaan, mutta se mitään väsynyt ollut. Hienosti jaksoi herra poseerata pyörän kanssa ja leikkiä vielä pallolla ominensa kun Doris taas vietti "olen ämmä ja mökötän kaikille" päiväänsä..



AD-kokeen selitys löytyy mm. täältä

10.9.11 Tuomarinkartanossa

9.9.2011 Meni hyvä ystäväni Sanna naimisiin ja juhlat olivat aiavan ystäväni näköiset, kaunis morsian, komea sulhanen sekä tunnelmallinen juhlapaikka. Onnea vielä hääparille.

Seuraavana päivänä oli luvassa ryhmänäyttely, häiden hyvillä fiiliksillä oli kiva lähteä viettämään aurinkoista päivää tuomarinkartanoon. Luvassa oli siis 2&9 ryhmien ryhmänäyttely järjestäjänä helsingin seudun kennelpiirin. Pääsin harjoittelemaan kuvausta toden teolla sillä Outi oli buukannut minut kuvaamaan ryhymäkehät. Lisäksi siskoni oli junnuissa. Tällä kertaa ei kuitenkaan menestystä. En tiedä mikä teinivaihe tuolle on iskenyt, mutta ei voi mennä polvilleen asettelemaan koiraa koska polvet kastuu :'D Eikä voi lässyttää koiralle koska se kuulostaa lapselliselta. Miltähän me Vaskimon kanssa sit kuulostettiin jos siskoni 12vuotta kuulostaa lapselliselta? Noh sijoitus irtosi kuitenkin kisaajia ollen vain 3 paikalla. Inkalle kiitos kaikesta, koirasta ja jakun lainasta <3

Ryhmäkehien kuvaus meni hyvin. Olen oikein positiivisesti yllättynyt itsestäni. Kiitos myös kaikilel paikalla olleille :) Nähdään taasen ^^
Kuvie löytyy täältä.

Let's go!

3.9.2011 vietin Tampereella kuuntelemassa hienoa musiikkia ja tutustumassa kaverin "kaveriin" a.k.a treffiseuraan :'D Kiitokset kaverikuvasta Miralle :) joskus kolmen jälkeen kotiin, tsekattiin vielä seuraavan päivän kamat ja nukuttiin hetkinen. Kello soi aamulla ja että voi lapsi olla väsynyt! Noh en valita, kivaa oli Tampereellakin.

Suuntana oli Vantaa, Pinja oli ilmoitettu junnuihin ja Diegon olin luvannut Lindalle junnulainaan. Diego ei parhassa turkissa ollut, mutta sillä mentiin mitä oli Luoja suonut. Kyllä ne otsahiukset ja tassukarvat siistitiin, mitä nyt osattiin. Päivä Hakunilassa oli hyvin mielenkiintoinen.. Muistin taas miksi junnukehän laidalla saa nauraa itsensä kipiäksi joillekin ihmisille, mutta miksi siellä on myös hyvin turhauttavaa olla joiden ihmisten takia. Kehät kuitenkin menivät ihan hyvin. Pinjan kisakaverina oli Remu borderi. Siskona en ole ihan tyytväinen suoritukseen, mutta tuomarilta ei juurikaan huonoa palautetta tullut, positiivisuutta kehiin, ei ole niin vakavaa. Toivoi myös hieman tarkkaavaisuutta koiran seisottamiseen.


Diegon ja Lindan kehä taas meni tosi hyvin. Diegon kanssa sopivan rauhallisen, mutta varman ja positiivisen esittämistavan omaava Linda vei tyota hömelöä hienosti. Diego kun on hieman hienohelma joten sen kanssa pitää olla nätisti. Pitää tietää mitä hakee, mutta ei saa olla ilkeä. Se on hyvin kiltti, huopsu ja hösö. Parivaljaljakko sijoittuikin kovassa kisassa kolmanneksi, hienoa!



Kaikenkaikkiaan mukava päivä takana Vaskimon makkaroineen ja Sannin säätöineen :'D

Terri-Eri 2011

Aivan huippu päivä vietettiin Suomen terrierijärjestön päänäyttelyssä Showlink Areenalla Lohjalla 27.8.2011. Pinja oli ilmoitettu junior handleriin ja itse olin kuvaamassa sekä pyörähtämässä kehässä irskien kasvattajaryhmässä.

Päivä alkoi tyylikkäästi hengailulla, tuttujen moikkaamisella ja onnittelemisella. Kaikki meni ihan semikivasti, oltiin jo aamusta paikalla, kytiin hakemassa junnujen numerolappu toimistosta kun posti oli sen hukannut sekä leiriydyttiin. Ensimmäisenä oli vuorossa irskit. Kennel Fardarrigh hienosti ROP-kasvattaja, Onnea Jetta!



Kehästä päästyäni etenin juoksujalkaa areenan toiseen päähän Iran luokse. Ira tarjosi Pinajlle junnukoiraksi Roosaa, hurmaavaa norfolkinterrieriä. Alunperin Pinjalla suunnitelmissa oli kisata suloisella folkilla, Mimmillä, mutta pelko että kehät menevät päällekkäin pisti valitettavasti kisakoiran vaihtoon lennossa. Iran hienolla selityksellä ja tsemppauksella neiti lähti hymyilevänä kehään, pientä hermostuneisuuttakin oli havaittavissa. Nuorempien kisaajia oli kolme ja kaikki suoriutuivat kehästä kunnialla loppuun esittäen koiriaan kauniisti. Lopputulemana oli että meidän junnu vei voiton joten Pinjalle "ryhmävoitto". Loistavaa! Ja kaikkein huiminta kisaajan mielestä oli että päivän parhaan valinta tapahtuisi isossa kehässä.



Vanhempien alkaessa kävin hihkaisemassa Iran tulevan hieman myöhässä kehään, Ira kipittikin nätisti rotukehän jälkeen kisaan mukaan kaverinaan norwichinterrieri. Tuttuja kisaamassa oli muutama. Viidenneksi sijoittui ystäväni Sanni Räsänen haastavalla borderterrierillä, onnea Sanni. Toisena Lotta Ravaska, Onnea Lotta! Ja voiton vei Ira Karvo! Upeaa! Tässä vaiheessa tärisi meikäläisen kädet niin paljon ettei taas meinannut tavarat pysyä käsissä. On ilo osata iloita ystävien puolesta.

Isojen kehien alkaessa oli ensimmäisena vuorossa erilaisia palkintojen jakoja. Onnea kaikille palkituille. Erit. Juni Hurme vuoden silkkinuoren palkinnosta. Seuraavaksi oli luvassa junnujen päivän parhaan valinta. Sinne ne minun värikoodatutu leidini pyyhkäisivät ja mukavastihan se meni, lopputulemana:

1./1. Karvo Ira, Kangasala & 1./2. Pinja Julku, Masala. Onnittelut Iralle,ja suuret kiitokset koiran lainasta. Kisailijan mielestä Roosa kiilasi listalla "parhaat kisakaverit" kärkeen ja vauhdikkaasti.

Vielä oli jäljellä BIS-kasvattajan valinta jonne Sanni saapui avuksi kun suunnattiin irskien kanssa kehään. Hieno oli fiilis, mutta tällä kertaa ei jatkoon päästykään. Etenkin allekirjoittaneella oli hyvinkin hankalaa saada ärrieri esiintymään kun ei mikään oikein huvittanut. Kotiin päästiin kuitenkin kokemusta rikkaampana ja se on hienoa se.






^
Paras pari kilpailussa toiseksi sijoittunut irskipari. Fardarrigh Dressed to Kill "Ussi" ja Fardarrigh Dirty Work "Sissi" sekä hihnan päässä Jaana Helin. Onnea.

Kiitos vielä kaikille päivään osallistuneille, onnea kaikille menestyneille ja törmäillään taas <3 Kuvia löytyy osoitteesta snuudeli.pic.fi

Don´t worry, be Happy in Oulu

ja Karjaa. Meillä siis käytiin ne perinteiset kesän näytelmät. 3.7. Karjaalla sekä 16.-17.7 kätevästi ja lähellä eli Oulussa :'D
Karjaalla tuomarina Juha Putkonen ja mukana Diego "silakka" juniori.



Tuloksenä Karjalla EH ja syynä se että Diego on "kauttaaltaan niin kesken" ja niinhän se onkin. Arvostelu oli pitkä ja kattavam, kiitokset siitä tuomarille.

" 15 kk, koon ylärajalla, oikeat rungon mitrasuhteet. Hieman ilmavan vaikutelman antava junior uros. Keskivahva raajaluusto. Hyvä pään pituus. Lähes yhdensuuntaiset kallon ja kuonon linjat. Kevyehkö kuono. Toinen korva hieman epävarma. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta & hampaat. Rullaava(?) pitkä kaula. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Eturinnan tulee iän myötä täyttyä ja etuliikkeiden vakiintua. Riittävästi kulmautunut takaosa. Hieman luisu lantio, alaskiinnittynyt häntä. Oikea karvanlaatu, hyvä musta väri. Tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen."
Parvolle kiitos kuvasta.


Sitten tuli Oulun reissu. Lähdettiin siis äidin kanssa kahdestaan reissuun ja voi hyvää päivää. Lauantaina oltiin näyttelypaikalla n. tuntia liian aikaisin ja Doris hiiltyi turhaan odotteluun. Vettä tuli kaatamalla ja mieli oli "mitä iloisin", tavallaan... Tuomarina lauantaina oli Dirk Baars, Hollannista. Kun viimein päästiin kehään ja Diegon kehään mennessä kehässä oli mutaa joten myös minun jalkani lipsuivat. Hienohelmahan heti heittäytyi epävarmaksi kun en osannut juosta tarpeeksi vakaasti ja näkisitte mitä sipsuttamista se oli. Diego - the helinäkeiju.. Mulla on siitä video, laitan sen heti nettiin kun saan sen toimimaan.. Diegolle siis arvosanaksi H arvostelulla:

"Vaikka sillä on vahvuutensa, se voisi näyttää enemmän tyypiltään runnossa. Rintakehä täytyy syventyä ja selän suoristua. Näyttää eniten tyypiltään linjakkaassa päässän. Tummat silmät, erinomainen purenta. Melko hyvät etukulmaukset, tarvitsee takaa paremmat. Turkin laatu ok, Täytyy kehittyä eniten liikkeissää, nyt ne eivät ole hyvät edessä eivätkä takana."

Kuten arvostelussakin lukee, tämän päivän mutaisuus sai Diegos liikkeet, vaikka ne ei täydelliset olekaan, näyttämään ihan kamalilta. Doriksen kehä taasen meni ihan semi hyvin. Tosin tuloksena EH ja pihalle. Noh olisi se pahemminkin voinut mennä. Arvosteluna:

"Oikea koko, neliömäinen mutta ei ihan kompakti. Feminiininen pää. Oikea purenta. Ei tarvitse lisää kulmauksia etenkään takana. Hieman lyhyt turkki tänään. Liikkuu luonteikkaasti mutta takaa hieman löysästi."

Liikkuu luonteikkaasti, Oh really? :'D (kuva tosin sunnuntailta, mutta kuitenkin)



Sunnuntaina kuitenkin aurinkokin paistoi ja teemana oli Doriksen mielestä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuten kuvasta näkyy. Ei se koko esiintyminen ollut kuitenkaan (onneksi) tuota ja olen jopa ihan tyytyväinen naiseen. Doriksen tulos oli myös miellyttävä ERI AVK4 jättäen kaksi narttua taakseen. Meidän LEHMÄ! Tuomarina siis Billy Walkey Kanadasta ja arvostelulla:

"Hyvä pää, joka voisi olla pidenmpi. Hyvä turkki. Erinomaiset takakulmaukset ja rintakehä"

Diegolla tuloksena tällä kertaa EH. Diegon suunnitelmissa siis tulevaisuudassa jäädä odottamaan sitä kaivattu kehitystä, eturintaa ja takakulmauksia. Arvotelu:

"Melko karkea karva, hyvä pään tyyppi, mutta pää voisi olla pidempi. Takakulmaukset voisivat olla paremmat. Liikkuu hyvin."

Diego ja kesän viileimmät viilennysvinkit!

Nyt kun (jo maanantai iltapäivästä :'DD) olen kotiutunut juhannuksen vietosta niin blogataampa hieman ajankohtaisesta aiheesta:

Moni Koiranomistaja varmasti pähkäilee kesäisin miten saadaan pidettyä koira edes siedettävän viileänä. On tuuletinta, viilennysalustaa/-kaulapantaa, uimista, viilennysloimia, suihkuja ja siihen päälle vielä ne kaikkein ihmeellisimmät viritelmät mitä ihmismieli saa aikaan. Meilläkin on aina mietitty miten koirat saa pysymään viileinä. Talon alakerta on yleisesti ottaen ollut suht hyvä ratkaisu, mutta koirat ovat mielellään yläkerrassa, siellä missä muutkin perheenjäsenet. Eli ei toimi. Ollaan siis tyydytty vaihmaan vesi tarpeeksi usein ja luotettu siihen että koirat osaavat hakeutua varjoon halutessaan. Ja Doris on siihen kyennytkin. Mutta Diego...

Diego haluaisi olla etupihalla, koska siellä on ihmisiä ja sen ohi kulkee ihmisiä. Suuri suursnautseri Diego tutustuu maailmaa omalta etupihalta :'D Noh onneksti tämä herra on edes jossain asiassa viisas ja Diegon taktiikka "hautautua puskan alle" toimii ja koiralla ei vaikuta olevan tuskaisen kuuma. Diegon viilein viilennys vinkki onkin siis: "Kaivaudu puskan alle"



Ja tässähän piti ensin olla hieno kriiseilypostaus siitä että Karjaan näyttely johon diego on ilmoitettu on jo viikonloppuna sekä päivitys tämänhetkisiestä javascript:void(0)karvatilanteesta sekä liikkeistä, mutta kuvattuani videon koirani esiintymisestä valaistuin siihen että en osaa esittää koiraani näköjään tänään olleenkaan sillä riisenistä tuli spanieli-setteri tai setteri-saksanpaimenkoira niin jätetään se video toiseen kertaan. Karjaan lisäksi partanaamat, eli myös Doris, on ilmoitetteuna Ouluun johon lähdetäänkin hieman viettämään kesälomaa :)

Alexandra Stan - Mr Saxobeat

Kyseinen kappale on soinut päässä viimeisen päivän, kiitos Sannin..
Ja kun sitä hyräili viisivikkoiselle whelssipennulle (Anett & Mariann Korpi ja kennel Benchmark) niin olisittepa nähneet millaiset riehumiskohtaukset se pentu sai. Tälläinen pentujen vahtiminen ei tee yhtään hyvää minulle, ei yhtään hyvää. Koirakuumeeni on valtava.




Siinä hieman videokuvaa musiikilla höystettynä <3
Niin ja lopun lause on ystäväni Sannin juhannuksen viettoa :D

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

"Käyttää takapäätään liian tehokkaasti"

Muutama ihminen on valittanut kuinka en päivitä blogia, että eikö me tehdä mitään. Joo, kyllä me tehdään, mä käyn töissä, äiti käy töissä ja treeneissä sekä siskoni Pinja viettää kesälomaa, kerro siinä nyt sitten jotain järkevää blogiin.

Mutta viimein jotain. Lähdettiin eilen rally-toko kisoihin kun kerrankin paikkakunnalla järjestettiin. Oltiin ilmoittauduttu alomölleihin ja olen kyllä tyytyväinen. Hienosti doris käyttikin takapäätä jota olen toivonutkin, mutta ”hieman liian vaihdukkaasti” ja kaadettiinkin heti alkuun yksi kyltti :_D
Tuomarina toimi Anu Ekegren ja rataan kuului liikkeet:

Lähtö
1. Koira eteen, oikealta sivulle, istu
(taluttimen kiristyminen 1p & tehtävän uusiminen 3p)
2.Spriraali oikealle
3.270° oikealle
4. Istu, kierrä koiran ympäri
5. Koira eteen, 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen, 3 askelta peruuttaen
(koira estää tai häiritsee ohjaajaa 1p)
6. käännös vasempaan
7. 360° oikeaan
8. Koira eteen, vasemmalta sivulle
9. Vasen täysköönnös/saksalainen täyskäännös
10. Liikkeestä maahan
(Erittäin vino asento, yli 45° 1p)
12. Käännös oikeaan.
Maali

Mä olen erittäin tyytyväinen meidän menoon. Tuloksena siis 93/100p eli reilusti olisi tullut hyväksytty tulos jos olisimme olleet virallisissa kisoissa mukana. Meidän suoristuksesta ei videota ole, mutta kuvia löytyy ja tässä onkin muuta:







Kiitos kuvista ja seurasta Viljalle sekä seurasta kiitokset myös Rebelle, Claudialle ja ”Eetun omistajalle” :_D

Kevät

Täällä ainakin on kevät todella pitkällä. Ihan mieletöntä, kohta on kesä ja kesätyöt ja rahaa ja ystäviä <3 Ollaan suunniteltu ilmoittaa koiart muutamaan näyttelyyn, sen lisäksi mun olis tarkoitus töiden ohessa käydä moikkaamassa muutamaa kaveria ja toivottavasti lähtee hieman kauemmaskin reissulle.

Muuten täällä ei olekaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Mä olen aloittanut kesätyöni jo nyt osa-aikaisena sen verran kuin koulu antaa periksi. Molemmat koirat on nyt trimmattu, mutta kukaan ei ole ollut ottamassa Doriksesta kuvaa, joten siitä ei uuttaa kuvaa vielä tule. Doriksen kanssa ollaan kuitenkin treenattu rally-tokoa aktiivisesti ja se oppii! Se osaa jo (kun haluaa) kääntyä sivulta eteen istumaan ja toisinpäin, sekä kiertää mun takaa sekä kääntyä 360 astetta liikkeessä seuraten. Olen niin ylpeä siitä.

Kesää ja parempia juttuja odotellessa!


ps. Saanko hehkuttaa? "Siskoni" Miitta Mellanen voitti eilen Tampereen koiranäyttelyssä sm-osakilpailun. Kuinka siistii! Miitan blogi löytyy täältä

Näyttelykausi avattu!

Jos mä edellisessä postauksessa valitin pentukuumeesta niin ehkä mun ei pitäis kun ei mulla taida olla varaa.. Kuka hullu pentukuumeinen tunkee itsensä kahdeksi päiväksi hengaamaan pentunäyttelyyn? Aivan oikein!



Oli mulla hyvä syykin. Pinja, siskoni 11v oli ilmoittettu JH kisaamaan molempina päivinä. Lauantain kisa siis oli neidin ensimmäinen kisa ikinä. Ja upeasti meni, liikutus hyvällä tahdilla, seisotukset ja kontakti, tykkäsin parin työskentelystä ja yllätyin positiivisesti siitä miten rauhallisesti ja rennosti Pinja kehässä oli. Suoritus palkittiinkin sijoituksella joten tuloksena lauantailta plakkarissa nuorempien kolmas.


^Kisakaveriksi päätyi ystäväni Sannin borderterrieri Remu alias suukkko.



Sunnuntain kisa ei Remun väsymyksestä ja Pinjan kokemattomuudesta johtuen mennyt ihan niin hyvin ja sijoitusta ei tullut. Yksilöarvostelussa seisotus ei ollut paras mahdollinen, vaikka lopussa edestakaisten yhteydessä parannus oli huomattava. Pinjan omin sanoin häntä ei jännittänyt yhtään, mutta siskona väitän että jännitystä kyllä oli ilmassa. Minun jännityksestäni nyt ei kannata edes puhua, minä vain tärisin.

Moni tuttu myös sijoittui ja rotukehissäkin oli tuttuja pärjännyt. Onnittelut kaikille tuloksiinsa tyytyväisille. Kiitos myös kaikille hienosta seurasta ja päivän nautuista. Etenkin Vaskimolle joka kuunteli mun höyryymistä kun sunnuntaina junnut oli järjestetty hävettävän huonosti.

Myös Diego pääsi messuille lauantaina. Diego oli ensin vähän junnukehässä kokeiltavana kun teinilauma halus ja sen jälkeen viihdytti lapsia vetämällä heitä kärryissä vetokoirien pisteellä äitini kanssa. Oli kuulemma hurmaannut lapset :)

Pentukuumetta!

Pentukuume, tuo jokaista koiraihmistä nurkan takana vaaniva, hoitamattomana kohtaloksi oleva sairaus josta myös minä kärsin. Koska kyseessä on sairaus sitä täytyy myös lääkitä. Hoidosta on ristiriitaista tietoa, joidenkin asiantuntijoiden mukaan pentujen tapaaminen ja lässyttely auttaa asiaa ja toisten mielestä taas pennuista mahdollisimman kaukana pysyminen on paras vaihtoehto. Kaikki on kuitenkin yhtämieltä siitä että kumpikaan edellämainituista tavoista ei lopeta sairautta kokonaan, ainoa sairauden tappava ase on oman pennun hankkiminen. Sairaus uusii helposti kun siihen on kerran sairastunut, joten olkaa siis varuillanne ja muistakaa suojautua pentupöpöiltä!

Itse olen taudinkantaja. En kylläkään halua että sairaus koituu kohtalokseni, vaikka olisihan se hienoa kun lehti-ilmoituksessa lukisi kuolinsyyksi pentukuume. Itse kuulun siihen kastiin jonka mukaan pentujen tuoksu, naskalihampaat ja suukottelu auttaa oireisiin joten perjantaina olikin vuorossa kuusiviikkoisia riiseninpentuja. Ai että, onko se suloisia? ON <3_<3












^Kylmänviileenrauhallisesi se yksinkertaisesti vai puree täysiä!

Ja tosiaan, Diego kävi samalla trimmissä kun kasvattajalla oltiin. Heino mies siitä vielä tulee, toivon :)