Turku KV 2012

© Vilja F

©Vilja F

Turku KV kaikessa lyhykäisyydessään:
- Minä en osaa juosta, neiti Karvo ei osaa juosta, Katriina osaa juosta ja Parvo ei halua juosta.
- Diego luulee olevansa iso huima uros mutta on oikeasti mammanpoika
- Hirmu ja Vaskimo ovat aina yhtä ihania <3

Eli Turku KV tuli ja meni. Olimme paikalla sunnuntaina kehään oli ilmoitettu Diego. Mukana joukoissa oli äiti ja Parvo. Ja ei voi kyllä valittaa, mä kyllä tykkään  Turun näyttelystä. Vaikka kehän paikka oli vilpoinen sen ollessa ulkoilupaikan ovien vieressä järjestelyt muuten sujuivat ihan hyvin. Kehään oli tarkoitus mennä vain Diegon kanssa mutta lopulta päädyin, kiitos Vaskimon, kahden mustan kääpiösnautserinkin kanssa kehään. "Jatsi" (En huomannut tarkistaa kirjoitusasua, mutta häkin päällä luki mielestäni ihan vain Jatsi) oli musta komea uros jonka kanssa sai hieman tehdä töitä, tuloksena EH tällä kertaa. Ja Irmi, minun pikkuinen hirmuni, rakkauteni, sain kunnian eksyä Irmin kanssa kehään, tuloksena silloinkin EH, mutta toinen on niin kaunis minusta ja sen kanssa on niin kiva tehdä kaikkea vaikka se ei kehäkettuilusta niin pähkinöinä olekaan kuin allekirjoittanut.

Diegon kehä oli hieman aikataulusta myöhässä. Ei pahasti, mutta hieman. Diego esiintyi hyvin, ainahan se esiintyy. Jos emme laske heinäkuun Oulun reissua jossa mutainen maa  häämensi pienen pojan. Kehästä kuitenkin selvittiin kunnialla, tosin kuvista myöhemmin katselin niin en ole kovin hyvä tuossa juoksemisessa, sitä pitää treenata.. Ainoa kuva jonka olen nähnyt, olin juuri se sellainen hassusti vääntynyt handleri joka luulee näyttävänsä fiksulta.. Aina voi oppia jotain uutta.

Tuomari: Torbjörn Skaar, Ruotsi
Arvostelu:

Very good head and expression. Dark eyes. Good proportions. Good volume of body. Needs to be depth and get forechest. Good angulation in front and rear. Narrow in front. Needs to be more stable in movements, close behind. Good coat texture. Well presented. Needs lot's of time. 

EH NUK1

Eli vapaasti suomennettuna:

© Vilja F

Erittäin hyvä pää ja ilme. Tummat silmät. Hyvät mittasuhteet. Hyvän vahvuinen runko. Eturintaa pitäisi saada lisää ja sen pitäisi olla syvempi. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Kapea edestä. Pitäisi olla vakaampi liikeessä, ahdas takaa. Hyvä turkin laatu. Hyvin esitetty. Tarvitse paljon aikaa.

Diegon kanssa jäädään odottamaan kasvua, kehitystä ja eturintaa. Onhan se saanut massaaa huimasti kun vertaa vuoden takaiseen, mutta siitäkin huolimatta se on aika kuikelo vielä. Kuikelo on ehkä väärä sana, se ei ole enää pelkkää jalkaa pikenminkin vain kapea edestä ja takaa.  Itselläni seuraava näyttely on 25.2 ryhmänäyttely TUUUSNIEMELLÄ eli Kirkkonummelta katsottuna jossain tosi kaukana ja korvessa. Matkaan lähdetään irlanninterrieriporukalla Jaanan kanssa.

Turussa tuli myös törmättyä ystäviin ja alun neiti Karvo ja Katriina ovat "pitkänmatkalaisia" Kirkkonummelaisesta näkövinkkelistä ja molemmat pääsivät tai joutuivat, miten kukin sen tulkitsee, pieneen riisenikouluun ja saivatkin herran esiintymään ihan nätisti, vaikka herra päättikin heittäytyä mukamas hankalaksi.

Kiitos ja kumarrus Turulle, ehkä ensivuonna taas :)

Vääntäkää minulle rautalangasta, koska muuten en mitään tajua...

Pahasuinen tyttö seinille hyppii ja raapi katua,
saa raivokohtauksia, pääälläni tanssiii.
Wo-oo-o, wo-oo-o,
tänä yönä mä nousen pyöräni kyytiin ja etsin sinua.
Sinä ärsytit minua niin paljon, etten sinua ole unohtanut.
Mikko Pohjola - Ihmisvihaaja

Patukka on POP! © Tarja J.

Nyt ne ekat treenit siten tuli missä neiti ei jaksanut keskittyä tippaakaan vaan kaikki tökki. Radalla ei sikäli ollut mitään uutta etteikö Doris olisi osannut asioita tehdä, pujottelu oli teoriassa uusi liike, mutta spiraalia ollaan menty eli tötteröitä se osaa väistää ja seurata ahtaissakin väliköissä. Houkutus oli taas radalla ja se on vaikea paikka, en olisi vaan voinut kuvitella että se on sille niin vaikea paikka. Doris ei muuten ole herkkä ottamaan häiriötä ympärillä olevista asioista. Pitää yrittää ilmeisesti ensi kerralla tsempata sitä että en jännitä houkutusta, en epäilisi yhtään jos tuo narttu likusis minua niin että tahallaan tekisi siitä vaikean kun tietää että pelkään liikkeen epäonnistuvan. Doris on myös aina osoittanut turhautumisensa hyvin selkeästi. Jos hän mielestään osaa jonkun asian ja se ei ohjaajalle kelpaa niin olkoot, mä alan riehua. Edellisissä treeneissä se teki tämän kerran, mutta tämän viikon treeneissä se suorastaan kosti kylteille sen että kaikki ei mennyt niinkuin piti. Kyltit lensivät välillä nätissä kaaressa levälleen kun neitiä vähän ärsytti. Harvinaista kyllä, Doris purki suuttumustaan kovin vähän haukkumalla ja piippaamalla. Teemana oli enemänkin haahuilu, loivat kääntymiset ja pitkä viive käskyn jälkeen siihen että "käsky kuului riisenin korviin asti".

Noh, ei mennyt ihan treenit siis niinkuin suunnittelin. Piti saada paljon aikaan ja kehittyä ja päästä testaamaan viikon aikana opeteltua oikella puolella seuraamista käytännössä ja mun piti keskittyä siihen että olen oikean matkan päästä kylteistä. En osaa ajatella että minulla ei olekaan ponin kokoinen koira ja se koira osaa todellakin käyttä sitä takapäätä eli en tarvitse puoltatoistametriä tilaa kääntymiseen koiran kanssa. Ehkä me ensikerralla saadaan taas jotain aikaan... Oli joukossa onnistumisiakin. Selvisimme yhdessä välillä houkutuksesta ihan nätisti ja "tauoilla" rauhoittuminen on parantunut viime kerrasta. Nääh, kuka niitä kuitenkaan muistaa, positiivisuus on perseestä! :D

Yksi vaihtoehto Doriksen käytökselle, ihan vain puhtaan maanataikettuilun sijaan on se että Doriksella oli selkä kipeä. Tuo kun on aina ollut niin kovin hankala tulkittava sen suhteen. Kun keppi upposi 20cm rintakehästä sisään keuhkon viereen Doriksen reagtio oli lyhyt ja ytimekäs vinkaisu sekä yhden asteen vauhdin hiljentäminen, muuten neiti ei älähtänytkään. Tutkiakin antoi haavan lähes kokoaan mörähtelemättä. Doris kyllä aristi selkää illalla hieman, mutta se aristaa sitä vähän vaikka ei olisi juurikaan kipeäkään. Seurataan tilannetta, toivotaan parasta.

Diego trimmissä

Diego tosiaan trimmattiin sunnuntaina Turun KV:tä varten. Samalla sain itse tuhdin annoksen trimmauskoulutusta, josko sitä todellakin joskus oppisi. Kyllä nuo näyttelysiistimiset saa Tuija vielä hoitaa, mutta voin lähteä harjoittelemaan Doriksella, päiväksi on valokoitunut lauantai, odotettavissa siis joko iloista tai erittäin kyrpsiintynyttä postausta. Katsotaan kumpaan tulokseen päädytään neidin kanssa. Kokosin pienen videonpätkän trimmaamisista. Ja tapeltuani useamman tunnun tuon kanssa (Windowsin elokuvatyökalu </3) en jaksanut enää korjata tuota yhtä tekstiä tuolta alusta joten nyt mennään sitten sillä, koittakaa unohtaa se..

Loppuun vielä kuva. En saanut siskoa ottamaan sellaista kuvaa kun halusin joten pistin siskon hihnan päähän. Ja teipit siis estämässä korvien räpyttelyä. Diego tuppaa ravistelemaan korviaan ihan kamalasti trimmin jälkeen, korvat ärtyvät siitä joten teipeillä saadaan räpistely kuriin ja korvat pysymään paremman näköisinä :)

"hihnan päässä" siskoni Pinja, 12 vuotta

"Ihana pylly"

© Tarja J.

Rally-toko treenipäivä, tai se treenipäivä jolloin treenataan "ihmisten ilmoilla" jos Veikkolaa sillä nimellä voi kutsua :'D Treenit ovat aika pitkälti omatoimitreenejä eli käytännössä apua voi kysyä muilta treenaajilta ja rata suunnitellaan "meille taviksille" valmiiksi. Treeneihin on kuitenkin ostettu Tiina Lilja vetämään 6x "tehotreenejä" ja tänään oli meidän ryhmän vuoro nauttia Tiinan natisemisesta. Tiina itse aloitti päivän kertomalla että on kova natisemaan kaikesta, kiva positiivinen meininki. Saatiin me kuitenkin kehujakin, osaa käyttää takapäätään tehokkaasti. Doriksen takamus sai taas kehuja, siinä täytyy olla jotain maagista, mun "pikkumusta" :'D

Rata näytti suurinpiirtein tältä

Radan teki Tiina Lilja

Toivottavasti siitä saa selvän. Liikkeissä ei kuitenkaan ollut mitään kovin uutta verrattuna viime kerran houkutuseen & hyppyyn. Enemän oli taas vikaa ohjaajan päässä joka ei tiedä paljonko on 50cm saati osaa perus ilmansuuntia eli oikeaa ja vasenta. Doriksella meinasikin välillä palaa hermot kun jäin miettimään että mitähän mun nyt piti sulta pyytää ja hassua kyllä alkoi ennakoida. Molemmat treenit tähän asti ovat olleet vuoristorataa, välillä sössin minä ja välillä koira, vielä kun opittaisiin pelaamaan yhteen niin tässä voisi oikeasti alkaa loistaa :)

Keskittymisharjoituksia tehtiin nyt vähemmän kuin viimeksi ja se näkyi. Pitää ensi kerralla muistaa pitää pidempiä taukoja. Tauoilla kuitenkin keskittyminen saatiin hyväksi ja kierrokset alas uutta ratakierrosta varten. Kerran radalla jouduttiin laskemaan kierrokset kun neiti vähän innostui. Lisäksi huomasin että jos mä itse innostun liikaa niin neitikin innostuu. Raja kannustamisen ja innostamisen välillä tuntuu kuitenkin olevan hiuksen hieno. Olen mä sen pidempään tiennyt, mutta tuolla se tuli taas pitkästä aikaa esille. Doris on tuolla jotenkin herkempi kaikille mun mokille. Muut koirat voi hillua vapaammin, mutta mun pitäis keskittyä täysillä ja olla todella selkeä. Kyllä tämä tästä taas paranee kun muistetaan myös treenata. Heinäkuussa todettu selkävamma pisti kaikki treenit pitkäksi aikaa tauolle ja ei olla vaan päästy samaan rytmiin takaisin.

© Tarja J.

Ahdistuskohtaus

Miten kaikki saa niin kaunista teksiä aikaa? Nyt on pakko hieman valittaa tänne blogin puolelle asti.
Tuntuu että olen kadottanut kokonaan kyvyn tuottaa ymmärrettävää tekstiä. En osaa esittää asioita kauniisti. Tekstistä ei tule selkeää. Olen selannut vanohja tekstejä ja osasta jopa ihan tykkäänkin, muiden blogeissa kaikki on niin selkeästi kirjoitettu ja kaikilla on joku hieno suunta koirien kanssa. On selkeät tavoitteet ja kuviot. Jos ei ole niin ne järjestetään.

Siitä tullaankin seuraavaan ongelmaan. Mitä sitä järjestäis. On näillä "lainakoirillakin" treenaus mukavaa ja Doriksen kanssakin päästiin juuri ryhmään ja jäsenhakemus EKK:lle laitettu vetämään. Mutta haluaisin jotain enemän, jotain mitä oikeasti puuhata, jotain mikä motivoisi, jotain suureellisempaa ja haasteellisempaa. Agilityä nyt Doriksen kanssa ei voi harrastaa, se kiehtoisi suuresti, mutta jotain "vaativampaa". Rallyssä kuitenkin väitän osaavani edes kohtalaisesti ohjata koiraa ja suurinpiirtein tiedän kaikki alo luokan liikkeet ja osaan koiran ohjata niille, nou hätä sikäli. Mutta jotain uutta. Jälki motivoisi kamalasti, mutta lumi pilaa sen, ketun Suomen talvi. Okeih, olen sanut partasuiden kasvattajalta trimmausvinkkejä ja trimmannut molemmat koirat itse. Tuija kävi siistimässä Diegon tänään Turun KV:ta varten, siitä todisteena pati tuntia videomateriaali. Yritän saada sitä sekä kuvamateriaalia blogin puolelle mahd. pian.

Doris pitäisi kuitenkin itse vielä siistiä, katsotaan mitä siitä tulee kun se on ihan eri mallinen koira kuin Diego. Perusteet kuitenkin on kuultu ja nyt on hyvä lähteä jalostamaan tätä. Päässä vain pyörii miljoona "varo tätä kohtaa" Ja "varo että et sössi tätä hommaa" -lausetta. En tiedä mikä siinä on että näin vaan käy. Olisi helpompaa ajatella että hännän alueen sekä korvat osaan varmasti siistiä, ne on niin helpot hahmottaa ja jalkojen siistimisiin sain miljoona uutta vinkkiä joiden avulla varmasti onnistun, mutta ei. En vain saa pähäni sitä ajatusta että joskus oppisin tekemään noistä koirista kauniita ja linkajakkaita riiseneitä. On siitä kyllä kauan haaveiltukin, ehkä joku kerta vielä onnistun :D Voi Doris raukkaa, joutuu koekaniiniksi. Noh onneksi se on helppo kaniini, se rakastaa pöydällä oloa ja "kauneudenhoitoa" kynsien leikkuusta hierontaan ja suihkuista nypintään. Olen tainnut joskus mainitakin että meillä kynsienleikkuun ainoa ongelma on se että kumpi koirista saa olla ensimäisenä vuorossa.

Tämän avautumisen siivin on hyvä lähteä nukkumaan ja toivomaan parempaa viikkoa ja sitä että uusi vuosi luvatustu toisi jo ne uudet tuulet mukanaan ja muuttaisi laivamme kurssia tramaattisesti.

Bloggerlaatu </3, klikatkaa isommaksi niin näette paremmin

Ensimäiset ryhmärallytreenit ikinä

Diego 18kk

 Kyllä. Ollaan kyllä rallya harrastettu pidempään, mutta ei koskaan missään yhteistreeneissä, ollaan vaan itse opeteltu ja tulkattu kylttejä parhaamme mukaan, yhdet möllitkin meillä on takana. Sen jälkeen tosin treenaaminen on jostain syystä hiipunut hieman. Doriksen selkävamma aiheutti totaalisen treenitauon kaikissa lajeissa kesällä ja syksyllä ei päästy samaan moodiin kuin keväällä ja kesällä. Nyt saatiin kuitenkin paikka EKK:n (Espoon Koirakerho) riveistä. Jännä palata siihen kerhoon pitkästä aikaa. Se on kerho jonka kenttien laidoilla, parissakin lajissa, olen pienenä viettänyt paljonkin aikaa. Voi niitä kultaisia hyvä aikoja. <3

Treeneihin lähdettiin kuitenkin epämääräisin fiiliksin. Diego, meidän mamman mussukka, sai sunnuntaina päivän k*sipää -tittelin saadessaan hillumiskohtauksen irtolenkillä ja liimaamalla korvat niskaan niin ettei niillä kuule mitään, niitä ei oikeastaan ollut edes olemassa. Titteli jonka johdosta Doriksen pokaalihyllyt on hyvinkin täynnä erilaisia kunniamerkkejä, Doris on oikeastaan syy palkinnon perustamiseen. Diegon provotessa Doristakin perseilemään päättyi hyvin alkanut kuvausreissu hermojen menettämiseen ja kotiin tultiinkin kahden hyvin näyrän riisenin kanssa. Ja arvatkaa vaan menikö kumpikin ensitöikseen "kantelemaan äidille" kuinka olen ihan sika ja vähintäänkin pahoinpitelin pieniä riiseneitä. 
Sekavat fiilikset sai siis pelko Doriksen perseilystä. Eihän se ole ollut kunnolla ihmisten ilmoilla treenaamassa, köh.. pitkään aikaan. Kyllä se halutessaan osaa käyttäytyä, mutta haluaisiko se tänään? Yleisesti tiedossa on Doriksen pippaaustaipumus ja melko lyhyt keskittymiskyky, niihin osattiin kyllä varautua, mutta jos se keksisi jotain uutta. Noh ei se keksinyt, jos ei pientä piippaamista lasketa. Rallyssä mukana oleva "liike" houkutus oli Dorikselle kova paikka. Houkutuksena oli a) pehmoleluja ja b)savustettuja luita. Luulen että pehmolelut oli se vaikeampi ohittaa ja sellainen päätyikin Doriksen tassuihin allekirjoittaneen huolimattomuudesta johtuen. 

Keskittymisharjoituksia ala D&N © Tarja J.

© Tarja J

Saatiin kuitenkin lupa tulla seuraavallakin kertaa mukaan, eli epäilijöille tiedoksi: emme hajoittaneet mitään! : D

2011 What a year it was!

Varoitus: Luvassa paljon lässytystä, muistelemisia, kuvia sekä "kanaemoilua!"

Mikä vuosi tosiaan. Blogiin on eksynyt tänä vuonna kaikenkaikkiaan 23 postausta eli melkein kaksi kertaa kuussa olen juttuja rustaillut ylös. Paljon enemmän olisi varmasti voinut vielä kirjoittaa, mutta kerran lahopää, aina lahopää. "Meidän tiimillä" oli upea vuosi. Ei sillä etteikö siihen olisi mahtunut upeiden kokemusten lisäksi myös itkua ja hammasten kiristystä, mutta sellaista tämä koiraharrastaminen on.

Diego Lahden ryhmiksessä 2011

Hammalgårdens Back To Stay "Pippi", Sensen Mann Venja " Venja", Toalmark Jove, Benchmark Rhamantus Cymro "Nick" Kiikala 3/2011

Anett & Nasse Ryp2

Sanni ja  Ossequente Filibuster "Onni" JH 5 lauantaina

Doris & Diego partioviikon pikku partiolaiset

JH 3 Nutro Puppyssä 2011

Diego & Äiti vetämässä. Katsokaa millainen koipieläin Diego on!

Pinja ja Diva Aptuksessa JH ei sij.

Sanni & Simo JH 1/1 <3

Doris Oulussa.

Osa kennel Fardarrigh kasvattajaryhmää

Letskari Pinja & Remu

Letskari Linda & Diego

Diego The Poro!

Diego The Poro!

Diego Joulukuussa 2011 

Nekku & Diego messarissa

Alkuvuosi starttasi käyntiin heti Lahden ryhmänäyttelyssä sekä Turun KV:ssä Tammikuussa. Diego oli ilmoitettu molempiin sekä Lahdessa vielä Diego "starttasi" junnukoiran uransa Elinan kanssa. Molemmista näyttelyistä napttiin EH kotiin viemisiksi eikä Elina junnuissakaan päässyt jatkoon, mutta kivaa oli ja sehän on tärkeintä. Ensimmäinen näyttely pentunäyttelyn jälkeen alkoi meillä siis ihan hyvin, vaikka alkuun liukkaat lattiat jännittivätkin herraa hirmuisesti

Tämän blogin kirjoittelu alkoi helmikuusta. Helmikuussa pidettiin taukoa suuremmista harrastuksista, keskityttiin kai vain nauttimaan elämästä. Maaliskuussa tuli eteen elämäni ensimmäinen ulkomainen koiranäyttely sekä näyttelyreissu Latviaan, Riikaan. Mukana oli pari sakansapaimenkoiraa, pari cocceria, pari whelssiä ja yksi dogo argentino, neljä ihmistä ja laadukkaaat jutut. Iso kiito isälleni ja Anetille jotka ottivat mut mukaan reissuun. Menestystäkin tuli. Dogo Kärppä, tuo ihanainen huonetoverini (omistajineen) oli pn2, Sushukkas Venja VSP-pentu ja whelsit rop, ryp2 sekä vsp. Kotona harjoiteltiin erilaisia temppuja, naksutin oli siirtynyt osaksi arkea ja sen kanssa treenaus oli inspiroivaa. Myöskin rallykärpänen puraisi taas allekirjoittaneeseen ja Doriksen kanssa aloitettiin treenaaminen.

Huhtikuussa jatkettiin näyttelyharrastusta ja jo toinen meidän perheestä eksyi kehänauhojen sisäpuolelle. Siskoni tietysti. Siskoni 11 vuotta oli ilmoitettu junior handler kehään. Kisakaveriksi loppujenlopuksi päätyi molempina päivinä borderterriari Remu. Suuri kiitos Sannille Remun lainasta. Lauantaina menestyksekkäästi ikäluokassaan kolmas. Sunnuntaina ei menestystä tullut, mutta hienoa toimintaa kehässä oli havaittavissa. Myöskin Sanni oli kisaamassa, kisasi kaverinaan "meidän" Onni ja hienostihan se nainen onnistui ja tuloksenä ikäluokkansa viitonen. Omien risupartojen kanssa tehtiin taas hommia hajanaisesti. Diegolla oli lemmikkimessuilla ensimäinen virallinen vetotapahtumansa ja hyvinhän se meni.

Tuohon aikaan Diego tosiaan oli aikamoinen koipieläin. Huhtikuussa käytiin myös kasvattajalla trimmissä kesän näyttelyitä ajatellen. Doriksen kanssa treenailtiin rallya, kärsittiin myös harmaita hiuksia kun neiti lopetti "vieraskoreilun" ja paljasti todellisen narttu-luonteensa. Tuon ämmän kanssa treenatessa menee kyllä välillä todellakin hermot. Ei kestä minun pääni ja hermoni. Doriksella täytyy olla hyvät hermot että se jaksaa elää itsensä kanssa :D Huhtikuussa käväisin myös hoitamassa Vaskimon koiria, käppänälaumaa. Kyllä mustakin ehkä joskus vielä tulee ihminen joka kykenee hallitsemaan pikkukoiriakin. Ainakin näin jälkikäteen katsottuna tämä Vaskimon  koko vuoden jatkunut tehotreeni on auttanut asiaa.

Kevätkin lopulta tuli. Doriksen kanssakin treenaaminen edistyi "valoa tunnelin päässä" teema tuli esiin ja hetkittäin oli jopa ihan hauskaa. Ja on vuoden aikana kehityttykin. Doris on kisavalmis alokasluokkaan ja lähes kaikki liikkeet onnistuu käskyllä eikä enää vain ohjaamalla. Kyllä siitä vielä rallyriiseni tulee, ensivuonna yritetään sitten oikeesti kisoihinkin. Jos en muista sanoneeni tätä niin potkikaa takamukselle. Keväällä oli myös aika iloita ystävien puolesta. Miitta voitti Tampereella jh sm-osakilpailun ja Sanni voitti sen "kotinäyttelyssään" Aptus Showssa Helsingissä. Myöskin Jennyn PM3 on upea saavutus. Molemmista naisista sai taas olla niin kovin ylpeä. Aptus show kokonaisuudessaan meni loistavasti, tunnelma oli hyvä ja hauskaa oli.

Sitten koitti kesä. Aktiivisten näyttelyiden aikaa. Töissä raatamisen aikaa ja ystävien kanssa sekoilemisen aikaa. Kaikkia tuli tehtyä niin paljon että voi taas kivasti odottaa ens kesään että jaksaa taas reissata ja nauraa ja hillua. Kesän alussa korkattin Doriksen kassa möllit rallyssa tuloksin 93/100pistettä. Eli oltaisiin menty heittämällä läpi jos oltaisiin oltu virallisissa. Heinäkuun alussa oli Karjaan näyttely. Diego oli ilmoitettu, tuloksen EH kilometrin mittaisella ihan hyvällä arvostelulla. Heinäkuussa tehtiin näyttelyreissu myös Ouluun asti. Ensimäisen päivän kaatosateessa tuloksia Diego "The Helinäkeijulle" H ja Dorikselle EH. Sunnuntaina hieman paremmin tuloksin. Diegolle EH ja Dorikselle EH AVK4. Sieltäkin kotiuduttiin lopulta ihan ehjin nahoin. Jopa äitini selvisi reissusta, vaikka kyseessä olikin näyttelyreissu

Elokuussa alkoi arki, vaikka ilmat suosivatkin meitä pitkälle syksyyn ja töitäkin tuli tehtyä elokuun loppuun asti. Terri-Eri oli tällä kertaa Lohjalla ja mukana oltiin myös me. Olin auttamassa Irlanninterriereiden kasvattajaryhmässä Sannin kanssa ja Pinja kisaki junnuissa. Pikaisen aikataulujen päällekkäisyyden ja nopean koiravaihdon takia hieman jännitti tuo lapsosen kehä, mutta ihan hyvin se meni kuitenkin tuloksella 1/2 Iran vieden voiton ansiokkaasti. Kiitos Iralle koiran lainasta ja kaikille paikalla olleille seurasta. Myös tuttujen menestyksestä voin onnitellan näin jälkikäteenkin. Erit. Junin vuoden silkkinuoren palkinnosta. Iran Roosa on edelleen kysytty kisakaveri meilläpäin.

Heinäkuussa todettiin myös Doriksen selässä häikkää niin että kaikki harrastaminen pientä aivojumppaa lukuunottamatta jäi tauolle. Tilennetta seuraillaan edelleen, arki sujuu kuitenkin oikein nätisti. Kesä kääntyi syksyyn. Syksyllä oli edessä muutamakin näyttely. Tuomarinkartanon ryhmänäyttely jossa Pinjalla ja Irmalla tuloksena JH 3. Olin myös kuvaamassa ryhmäkehät järjestäjille, ensimäinen kuvauskeikka oikeasti ja se oli huisia, mulla oli niin kovin kivaa. Let's Gossa oltiin myös kisaamassa sunnuntaina. Pinja & Remu JH ei sij. tällä kertaa, mutta Diego the karvamonsteri ja Linda olivat ihan huippuja ja pääsivät sijalle JH 3.

Sen jälkeen mentiinkin aika sumussa. Mitään ei saatu oikeastaan aikaan ja nautittiin vaan elämästä. Yhdessä pentunäyttelyssä käytiin pyörähätämässä niin että Diego oli junnulainassa. Lauantaina Nekun kanssa ei  sijaa, mutta sunnuntaina Sannin kanssa JH3. Kunnes Marraskuussa aktivoiduttiin ja Diegon kanssa oltiin vetämässä lapsia joulutapahtumissa kärryillä ja oltiin muutamissa HVK:N vedoissa mukana. Diego the poro. Joulukussa toki oli "The Messari". Itse olin koko viikonlopun tiiviisti töissä, mutta Diego oli lauantaina Nekulla lainassa ja sen mitä olen kerennyt nähdä kuvista ja videolta niin ne oli upeita <3 Pääsiväthän ne kymmenen parjaan joukkoonkin. Pinjan kanssa kävi niin että siltä lähti koira alta parikin kertaa, toisessa tapauksessa omistajan lahopäisyyden takia ja toisessa tapauksessa ärhäkän vatsataudin takia, mutta lainakoira kuitenkin löytyi paikan päältä ja Pinjakin pääsi kehään. Tuloksena vauhdikas esiintyminen ja JH ei sij. Sunnuntaina kuitenkin JH-finnalissa Jenny ja collie SM JH 5 ja Miitta ja setteri JH 4. Upeita naisia mulla ystävinä!

"Oisit sä mun pingviini?" <3

Täytyy kuitenkin muistaa yhtä ihmistä erikeen. Tämä ihminen on ilkikurisesti nimeltään Parvo eli Vilja. Vilja on mulle aivot, järki, logiikka, hermot ja ehtymätön positiivisuuteni. Noh, ihminen Parvokin on, mutta se annettakoon hälle anteeksi : D Parvo on kuitenkin katsonut ne monet kiukut, hermonromahdukset, kiukunpuuskat, väsymykset, aikaiset aamut, pettymykset, ilot, naurut, tasottomat jutut ja epäselvät selitykset. Jokaisella koiraharrastajalla pitäisi olla oma Parvo, se pelastaa niin monta päivää!

Onnitteluni jos olet jaksanut lukea tänne asti. Kiitos kaikille tästä vuodesta, se oli varmasti erilaisempi kuin mikään muu aikaisemmin. Moni asia ei olisi onnistunut ilman ystävien tukea, turvaa ja kettuilua. Epämääräiset folkinesityskoulut, "Nealla on hauskaa, muita pelottaa"-päiviä ja väsyneitä juttuja joita on hyvä olla nyt muistelematta koko elämä olisi täysin turhaa. Vaikka koiramaailmaa aina haukutaan sen petollisuudesta ja kieroudesta. Koiraihmisistä sanotaan että "niitä pitää ensin vähän tutkia onko sen lintuja vai kaloja ja sitten vasta tutustua". Siitä kaikesta huolimatta mä en vaihtaisi elämääni mihinkään enkä varsinkaan harrastuksiani koirien parissa. Olette hurmaavia! 

Kiitos  kaikesta ja anteeksi kaikki. Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikö niin että me tehtään tästä vielä paremppi, eikö niinn?!?